Aamulla silmäni olivat sumeat. Ulkona vallitsi kaunis aurikoinen pakkaspäivä, mutta silmäni eivät sitä nähneet. Suosikki ilmani josta ei ollut minulle iloa. Ajatukset vaelsivat vain siinä kuinka tyhmä ja ajattelematon ihminen olen.
Kuluneen viikon aikana olen sanonut asioita jotka jäivät muhimaan jonnekkin, enkä sitä ajatellut. Minut väärinymmärrettiin.
Ihmisen muisti on lyhyt, eikä aina muista muistututtaa. Asioita ei korjata ja epäiselviä asioita ei kysellä sen enempää.
Olen rehellinen ihminen enkä näe syytä valehteluun, ainakaan läheisimmilleni. Monesti sanon mitä sylki suuhun tuo ja monesti jätän jotain sanomatta. Joku erityinen ihminen opetti tuon minulle.
Miksi ihminen sanoo asioita joita ei oikeasti takoita?
Miksi ihminen toimii monesti ajattelemattomasti ja kärsii sen seurauksena?
Miksi ihmisten on niin vaikea puhua keskenään?
Tehtyä ei saa tekemättömäksi, eikä sanottua sanomattomaksi. Mitään väärää tosin en ole tehnyt, mutta sanonut olen.
Tunnen kuinka itse tuohan sen valon joka vielä hämärästi valaisee ja johdattaa elämääni. Kun tuo liekki sammuu, pystynkl tai jaksanko jatkaa? Jaksanko etsiä elämääni uuden valon?
Tosin kun/jos se sammuu, päätän sen paikassa jossta sen löysinkin.
Uusimmat blogimerkinnät
- [Ei aihetta] 03.03.
- Rakas päiväkirja :) 28.02.
- Muistellen aikoja noita... 27.02.
- En minäkään ole täydellinen, musta pu... 23.02.
- Muistelen Sinua Kaunis <3 10.01.
- [Ei aihetta] 09.12.
- [Ei aihetta] 15.11.
- Hoh hoh 21.05.
- Kiitelee Onnitteluista 29.04.
- London Calling... 28.03.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (6)
- ▶ 2009 (23)
- ▶ 2008 (203)
-
▼
2007 (204)
- ▶ joulukuu 2007 (9)
- ▶ marraskuu 2007 (21)
- ▶ lokakuu 2007 (9)
- ▶ syyskuu 2007 (24)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ heinäkuu 2007 (12)
- ▶ kesäkuu 2007 (8)
- ▶ toukokuu 2007 (4)
- ▶ huhtikuu 2007 (21)
- ▶ maaliskuu 2007 (50)
- ▶ helmikuu 2007 (19)
- ▶ tammikuu 2007 (26)
- ▶ 2006 (118)