huominen lähenee aivan liian nopiaa. en halua tätä enää. tietyt tietävät mitä päässäni liikkuu...
taisin eilen ehtoolla pikkasen itkua vääntääkkin kun ajattelin taas lähtöä "arkeen". Mahaa vääntää, vituttaa ja masentaa ajatus huomisesta. En tahdo.
Kiitosket haluaisin välittä vielä henk. koht. henkilölle joka teki mun viikosta ikimuistoisen ja parhaan mahdollisen, sain enemmän mitä toivoin......