Kyllä se on taas näin. Sunnuntaina on olo ku ois syksyn viimeinen lehti puussa. Sielua hyytää, lompakko ammottaa tyhyjänä ja näyttää karun tottuuen. Perjantaina se on eri homma. Lauantaina usseinmiten lähetään uuteen nousuun hyvän rapula-aamun jäläkeen. Sitte on yks sikiästi nukuttu yö välissä, minkä jäläkeen kone lentää välittömästi siihen elämän turbulenssiin. No kait sitä pitäs olla tyytyväinen siihen aamuun asti ku ois juonu oman päänsä ja muun irtaimiston.