Olin pieni.Leikin kaupungin"valvotulla" leikkipuistolla melko usein, ja tutustuin siellä yhteen tyttöön..,sinuun sinusta tuli minulle hyvin rakas, ja leikimme usein muuallakin yhdessä kuin vain puistossa..vuodet vieri ja me pysyttiin parhaina kavereina.Yhtä äkkiä eräänä päivänä taisimme olla sillon tokaluokalla ilmoitit minulle että joudut muuttamaan pois Loimaalta.Olin kamalan masentunut ja yritin nauttia viimeisistä päivistä yhdessä jolloin teimme kaikkea kivaa. Sinä lähdit, minä jäin olin aivan yksin täällä ja olin hirveän surullinen ja itkin yksin hiljaa iltaisin sängyssäni kun mietin taas tulevaa päivää ilman sinua.. Meni kolmisen vuotta ja ilmoitit tulevasi takaisin Loimaalle, iloistuin niin paljon että meinasin ratketa riemusta ja kun tulit toivoit että pääsisit kanssani samalle luokalle, mutta et päässyt..olimme vielä jonkin aikaa kuin paita ja perse mutta sitten huomasin että olit muuttunut siellä, jonne muutit.. Olit aivan erilainen kuin ennen lähtöäsi, ja muistan aivan elävästi sen, kun olin teillä viimeistä kertaa yötä ennen kuin tiemme erosivat.. Nyt olet edelleen täällä rinnakkaisluokallani, ja aina kun näen sinut minua alkaa vaivata outo tunne, että olen tehnyt jotain väärin..
OON PAHOILLANI!..ANTEEKS<3
ps. tiet kyl ketä tarkoitan.