Ehkäpä nyt voisi leikkiä vihdoin poliisia ja rosvoa,
kun ei tuota tullut lapsena tehtynä vai johtuiko
se vain siitä, että olin hiljainen ja yksinäinen,
mutta silti samaan aikaan mielenvikainen...
ken ties ehkä joskus koittaa kaunis päivä, ainakin toivon niin.
En jaksa enää murehtia, ei se minua auta.
En saa enää mitään ennalleen vaikka mitä tekisin.
En pysty enää mihinkään, mutta silti on vain pakko jaksaa.
Mitä teen kun on raskaampaa olla paikallaan kuin juosta
lakkaamatta ja silloinkaan en pääse ajatuksistani eroon?
Joka ikinen aamu kysyn itseltäni miksi?
Miksi juuri minua pitää rangaista?
Mitä niin väärää olen tehnyt että
minulta viedään kaikki iloiset asiat pois?
"Jokainen on syyllinen,
vaikka ei koskaan syyllistyisi mihinkään"
Hän sanoo minulle.
Kysyn miksi minä?
Ja hän vastaa "Ei kukaan ole täysijärkinen"
Ehkä on vain parempi hyväksyä asiat niin kuin ne ovat
eikä yrittää muuttaa niitä.
Tämä merkittävä merkkitapahtuma kestää viikon ja
sinä aikana kaikkien osallistujien tulisi nauttia alkoholia, lääkkeitä,
sieniä ja pöllyä. Iloista juhlaa toivottaa Tom Jones!