Kylläpä oli taas niin mukavaa herätä,
vaatteet paskassa ja kaula syöty,
kamat rikki ja rahat loppu,
ilo on niin suuri ettei sitä voi edes mitata,
mutta tästä on hyvä jatkaa,
jo hyvin alkanutta matkaa!
Ehkäpä nyt voisi leikkiä vihdoin poliisia ja rosvoa,
kun ei tuota tullut lapsena tehtynä vai johtuiko
se vain siitä, että olin hiljainen ja yksinäinen,
mutta silti samaan aikaan mielenvikainen...
ken ties ehkä joskus koittaa kaunis päivä, ainakin toivon niin.