Vaikka pääni on turta rauhoittavista,
en siltikään pääse eroon ajatuksiltani.
Olen parin viikon ajan herännyt keskellä yötä,
kylmästähiestä märkänä ja joka kerta saman painajaisen takia.
Mutta eihän se ole painajainen, koska elämähän meni niin.
En enää näe peilistä kuvaani, vaan näen Kapen kasvot omieni tilalla.
En erota enää todellisuutta ja unta toisistaan,
ehkä olen tälläkin hetkellä nukkumassa.