Karhu ja piiloleikki
Eräänä päivänä karhu meni ulos. Hän näki jäniksen, sitten hän näki
jäniksen ystävän nimeltänsä pupu. Sitten pupu näki heinäsirkan ja hän
rupesi seuraamaan sitä. Sitten he leikkivät piilosta, ensin pupu laski, koska hän
seurasi heinäsirkkaa. Sitten kaikki menivät piiloon, paitsi ei pupu. Ensin hän
löysi jäniksen, karhu oli aika vaikeassa piilossa. Kaikki oli jo löydetty, paitsi
ei karhua, koska hän oli liian tiukassa piilossa. Sitten kuului plups, koska hän
näytti olevan vessassa. Sitten kun he avasivat oven siellä näkyi isä karhu.
Sitten isä karhu suuttui ja melkein häneltä tuli pissit heidän naamalleen.
Sitten he nopeasti laittoivat oven lukkoon. Sitten kuului plups, ja he menivät
katsomaan toisesta talosta. Sitten siellä näkyi nalle karhu, koska äiti oli
jo kutsunut heidät syömään. Siellä oli pannukakkuja. Pupu sanoi: Miks et
huutanut äänimerkkiä?
siksi koska tuli nälkä. Karhu sanoi.
olitpas aika vaikeassa piilossa, Pupu sanoi. no nythän taitaa olla pannukakkujen
vuoro, Pupu sanoi. Voisikohan pannukakut nyt jo laskea, koska me emme halua olla
laskijoita. Mutta menhän voimme lopettaa leikin kun kukaan ei halua olla laskija. Nythän olisi aika lähteä kotiin, sanoi Pupu. Niinpitäisikin, sanoi kaikki yhteen ääneen. Sitten äiti karhu sanoi: nyt
olisi jo aika karhunkin mennä pisulle ja pesulle. No niin karhu nukkumaan. Sitten
karhu näki unta kaikista leikeistä ja pannukakuista. Mitähän me voitaisiin
tehdä huomenna, sanoi Karhu. Loppu.