IRC-Galleria

Olipa kerran kestokoira nimeltä Pompom. Kuten muutkin kestokoirat oli pompom muovisessa rasiassa, silmät anovina. Kestokoirat ovat harvinaisen menestyneitä japanin ja pirkanmaalla. Kestokoira Pompom ei yhtenä päivänä enää jaksanut kyseistä ammattia, joten päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä. Ironista sinänsä, koska kestokoirilla on ohjakset korvien takana. Mutta kuitenkin, kestokoira Pompom puri muovirasian rikki ja hyppäsi hyllyltä alas. Pompom näki heti alas tultuaan, että yksi myyjä huomasi hänet. Pompom lähti karkuun semmoista kyytiä, että hevosetkin hirnuivat takana olevassa tallissa. Pompom ei ole koskaan juossut yhtä kovaa, kuin nyt pakokauhun vallassa. Pompom ei missään nimessä halunnut uuteen muovirasiaan, siellä ei olisi edes kodin tuoksua. Joten Pompom juoksi kuin koira konsanaan. Meno oli kömpelöä, koska olihan Pompom asunut syntymästään asti muovirasiassa. "Tömpsis tömpsis" kuului ääni, kun myyjä juoksi perässä. Vihdoin Pompom sai eksytettyä myyjän, kääntymällä oikealla kohasta jossa luki, vasemmalla Pikachu. Pompom oli turvassa, mutta yksin. Pompom oli surullinen. Pompom päätti etsiä ystäviä paikallisen roskalavan takaa. Sieltä pompom löysi ensimmäisen ystävänsä, koko maailmassa nimeltään Napsnaps. Napsnaps oli jalallinen ja kädellinen keräkaali kajaanista. Pompom ja Napsnaps lähtivät kävelemään kohti auringon laskua. Rankka oli päivä ollut, joten he päättivät mennä nukkumaan pumpulitehtaalle, jossa he tapasivat pumpulipallo Petterin. Petteri oli mukava, olihan hän sentään pumpulia. Petteri oli hemmoteltu koko elämänsä ajan, asui pumpulitehtaalla, mitä voi odottaa. Petteri halusi tehtaalta pois, koska oli kyllästynyt pehmeyteen. Pompom sanoi Petterille, että hyppääppä palleroinen selkääni niin lähdetään karjaalle. Petteri oli tohkeissa, kuin myös Napsnaps sillä hän ei ollut koskaan, ei koskaan käynyt karjaalla. He ottivat Y junan ja matka meni leppoisasti elämäntarinoita vaihdellessa ja minidonitseja popsiessa. Saavuttuaan karjaalle he lähtivät kävelemään pois keskustasta päin. He saapuivat punaiselle omakotitalolle, jossa oli pihalla kaksi koiraa. Tumman ja vaaleanruskea Cairnterrieri. Tummanruskean nimi oli Stimpy, hän oli mukava kuin mikä. Vaaleanruskean nimi oli Dixie, hän oli myös mukava, mutta ehkäpä turhan neuroottinen. Hetken palloiltuaan, he menivät takan äären ja sytyttivät tulen. Kun tuli rupesi kunnolla lämmittämään, keittivät he kuumaa kaakaota ja käpristyivät toisiaan vasten. "Tämä se on elämää" sanoi Pompom ja kaikki nyökkäsivät ja huokasivat syvään. Sen pituinen se.