IRC-Galleria

Olipa kerran Rauno. Hänen kaverinsa oli kultsipuppeli niminen manguusi. kultsipuppelilla oli kaulassaan kello, kovin samantapainen mitä lehmillä on kaulassaan. kultsipuppeli halusi salaa olla lehmä, mutta ei ollut uskaltanu kertoa muille kuin Raunolle. Rauno oli iloinen että kultsipuppeli luotti Raunoon, kertoakseen noinkin ison salaisuuden. Kuitenkin yhtenä päivän kultsipuppeli oli kadonnut Raunon laatikosta. Vain kello kiilsi valon siihen osuessa. Valon häiväys hiveli Raunon silmiä, ja samalla hetkellä Rauno tiesi. Rauno tiesi, että ei ehkä ikinä enää näkisi kultsipuppelia. Rauno purskahti itkuun. Rauno otti kellon taskuunsa ja lähti juoksu jalkaa etsimään kultsipuppelia. Istuessaan junassa Rauno tutki kello lähemmin ja löysi sen sisältä kirjeen. Joka kirjoitti näin "Rauno rakas. Minusta tulee lehmä! Toivoin sitä hyvän toiveen hengeltä Naknaknuilta ja hän sanoi, että jos matkusta läänin ääriin, on toiveeni toteutuva. Olen matkalla sinne, älä yritä estää minua." Rauno itki. Rauno hyväksyi kultsipuppelin oman onnellisuuden haun ja päätti mennä takaisin kotiin. Eipä ollut Rauno tietävä, että vielä kultsipuppelin tapaisi. Oli kulunut 2vuotta ja kultsipuppelia ei näkynyt takaisin, kun Raunon vanhemmat päättivät muuttaa maalle. Rauno oli surullinen, koska kyseinen maatila johon olivat muuttava. Muistutti Raunoa liikaa kultsipuppelista. Mutta Raunon vanhemmatpa olivat kovin iloissaan muuttamassa. Joten piti Raunonkin mukana mennä. Automatka tuntui kestävän tunteja ja aurinko rupesi laskemaan. Ennen maatilaa oli mäki jonka korkeimmalla kohdalla ruoho vihersi vihreempänä kuin muualla. Aurinko rupesi näkymään enemmän ja enemmän kun auto kipusi mäkeä pitkin. Juuri ennen nyppylää Rauno näki hahmon, auringon säteitten keskellä. Kun auto lähestyi hahmoa, rupesi hahmo hahmottumaan. Auto oli nyt kahden metrin päästä hahmosta, kun Raunon silmät välähtivät ilosta. Se oli lehmä, heti Rauno tiesi, että lehmä oli kultsipuppeli. Joten hän hyppäsi autosta pois ja juoksujalkaa kiirehti lehmää kohti. Hän huudahti "kultsipuppeli, minulla on kellosi. Nyt voit sitä kunnialla kantaa." ja kulsipuppeli hyppeli ja ammui innoissaan ja tokaisi "Rauno. Voi rakas Rauno. Laukataan ruohokentälle" Rauno tuli kultsipuppelin luo ja asetti kellon hänen kaulalleen ja sanoi "Laukataan vain, kultsipuppeli. Laukataan vain." Ja Rauno hyppäsi kultsipuppelin selkään ja he laukkasivat niitylle. Ja hyppäsivät keskelle niittyä pyörimään. Hetken pyörittyään he rauhottuivat ja istuuntuivat katsoen kohti aurinkonlaskua. Rauno pisti käden kultsipuppelin olalle ja sanoi "Olet kovin rakas kultsipuppeli, ethän minua enää jätä" "En jätä, en ikuna." Vasasi kultsipuppeli. Ja niin he istuivat kunnes auringosta ei näkynyt sädettäkään. Onnellisina. Yhdessä.


Noni, vitu. Moon hyvä.