IRC-Galleria

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) minulle on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa.



1. Kännykkä ehdottomasti, en tulis tuntiikaan toimeen ilman puhelinta!! =)

2. Auto+avaimet!! Mähän kuolisin himaan jos en pääsis liikkuu mihinkään!!

3. Kokis-pullo(täys) =) Tätä neitii ette kovin usein nää ilman kokispulloo! =D kokisriippuvaisuus?

4. Kännykän laturi. Mitä jos akku loppuu? NÖÖÖYY!!!

5. Se yks Sormus... Vaikkei sillä enää niin paljon merkitystä oo, mut tälle tytölle se merkitsee enemmän ku ikinä uskoisitte...


Juup, tehkää ketkä haluutte! =)

Vuonna 1933 pieni tyttö joutui murhaajan uhriksi. Murhaaja hautasi tytön elävältä maahan toistaen samalla sanoja “Toma sota balcu“.

Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nämä sanat, tulet tapaamaan murhatun tytön. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, tyttö ilmestyy makuuhuoneesi kattoon ja tukehduttaa sinut samalla tavalla kuin hän tukehtui itse.

Jos kirjoitat tämän tarinan omaan blogiisi, hän jättää sinut rauhaan. Hyvät tekosi palkitaan

Onpas taas tyhjä olo... tuntuu ettei jaksais enää edes istua.. saati sitte nousta seisomaan ja nostaa leuka ylös ja hymyillä.. ei ei ei, tää tyttö ei vaan enää jaksa..
Kaikki kaatuu komeesti niskaan samaa aikaa.. tai ei sentään, on se kurjuus sentään sen verran ovela että se iskee uudestaan vasta sillon ku tuntuu että aurinko nousee sittenkin ja jaksais taas hymyillä..
Vaan ei, niin se perkele tulee taas ja vetää maton jalkojen alta..
Tuntuu että pää hajoaa kohta.. ois niin paljon kysymyksiä, niin paljon tiedettävää.. tahtoisin esittää niin paljon kysymyksiä, mutta pelkään vastauksia.. ne kysymykset mitä olen ääneen kysynyt, niihin en oo saanu sellasta vastausta kuin oisin halunnu... kannattaako siis enää edes kysellä, jos ei kuitenkaan halua kuulla vastauksia.
Taas kerran vedettiin matto pienen tytön jalkojen alta.. moneskohan kerta viimeisen puolen vuoden aikana...?
Herää taas kysymys, johon pelkään saavani väärän vastauksen:
Jaksanko enää nousta jaloilleni? Jos se musta riippuu, en. mutta on niin monia muitakin ihmisiä mistä vastaus tuohon on kiinni..
Mulla itselläni ei vaan ole enää voimia nostaa päätä..
Ehkä joskus, jos oikein toivon.. Ehkä.

Ääh mä sanon tätä tylsyyttä.... Väsyttää ja masentaa tää pimeys, haluis hirveesti tehä jotain mut kun ei jaksa ni on tylsää... Että elämä voi taas olla niiiin vaikeeta.. Onneksi on ees jotain positiivista tässä päivässä: systeri tulee kotio viikonlopuks Lappeenrannasta!! :D Ei oo kahteen viikkoon nähty, on tässä jo pieni ikävä alkanu tulee.......
En tajuu miten voi väsyttää näin, nukuin yhteen asti päivällä, mut silti on olo iiihan vässy... Kerpeles sentään... Noh, kai toi väsy voi johtuu siitäkin ku menin nukkuu vasta 5 aikaan yöllä, kiitos erään ihmisen kuka vei meijät käymään Kytäjällä! :D Meinas tulla susihukka ja syörä!! x)

Diibadaaba nyt meen, sisko tuli! :)