IRC-Galleria

~I'm in heaven when you kiss me
Heaven when you kiss me
You were sent to me from wonderland
I'm in heaven when you kiss me
Heaven when you kiss me
You were sent to me from wonderland
I go crazy when you kiss me
Show me how you miss me
Take me with you back to wonderland
You know I couldn't resist
Yeah I miss every time I'm with you
Every time that we kiss~

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut ihmettelemään mihin
helvettiin jätit
alushoususi.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut uskomaan, että kuiskaat,
vaikket niin teekään.

VAROITUS:
Alkoholin käytöllä on suuri merkitys siinä, että
näytät idiootilta tanssiessasi.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut jankuttamaan kavereillesi
kuinka
paljon heistä välität.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut ajattelemaan että osaat
laulaa.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut uskomaan, että ex-rakastettusi
kuolee
ellet soita hänelle neljältä aamuyöllä.


VAROITUS:
Alkoholin käyttösaattaa saada sinut luulemaan, että sinulla
onihmeellisiä Kung Fu-voimia,
johtaen siihen, ettätulet itse piestyksi.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut pyörähtämään
aamulla herätessäsi ympäri ja
näkemään jotain todella kauheaa.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö on suurin syy selittämättömiin
asvaltti-ihottumiin
otsassa ja polvissa.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa aiheuttaa harhaluulon, että olet
kovempi, fiksumpi, nopempi ja
paremman näköinen kuin muut ihmiset.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut luulemaan, että olet
näkymätön.

VAROITUS:
Alkoholin käyttö saattaa saada sinut uskomaan, että ihmiset
nauravat kanssasi.

Virtaset olivat jo vuosien ajan yrittäneet saada lasta, kuitenkaan onnistumatta, joten he päättivät käyttää siitosisääsaadakseen perheensä alulle. Sinä päivänä kun siitosisän piti saapua, herra Virtanen suuteli vaimoaan ja sanoi:

- Minä lähden nyt, sen miehen pitäisi olla täällä pian.

Puoli tuntia myöhemmin ovelta ovelle kiertelevä vauvavalokuvaaja soitti ovikelloa toiveenaan tehdä kaupat.

- Hyvää huomenta, rouvaseni. Te ette tunne minua, mutta olen tullut...
- Ei tarvitse kertoa, olenkin jo odottanut teitä, rouva Virtanen keskeytti.
- Niinkö?" valokuvaaja kysyi. - No hyvä, sillä olen erikoistunut lapsiin.
- Sitähän me mieheni kanssa toivoimmekin. Olkaa hyvä ja tulkaa peremmälle. No niin, mistä aloitetaan? rouva Virtanen kysyi punastellen.
- Jättäkää kaikki minun huolekseni, valokuvaaja sanoi.
- Yleensä yritän pari kertaa kylpyammeessa, kerran sohvalla ja ehkä pari kertaa sängylläkin. Joskus olohuoneen lattialla on myös kivaa, siellä voi todella levittäytyä
- Kylpyammessa, olohuoneen lattialla?! ihmetteli rouva Virtanen - No ei ihmekään ettei Matilla ja minulla ole onnistunut
- Noh, rouva, ei kukaan meistä voi onnistua joka kerta. Mutta jos yritämme useista eri asennoista ja minä laukaisen kuudesta tai setsemästä kulmasta, niin uskon, että tulos miellyttää teitä.
- Toivottavasti tämä hoituu nopeasti, nielaisi rouva Virtanen.
- Rouva hyvä, minun työskentelytottumuksellani miehen täytyy saada työskennellä rauhassa. Olisi hienoa päästä sisään ja ulos viidessä minuutissa, mutta olen varma että te pettyisitte siihen.
- Niinpä tietenkin, rouva Virtanen myönteli.

Valokuvaaja avasi salkkunsa ja otti esille valokuvia vauvoista.

- Tämä tehtiin linja-auton päällä Helsingin keskustassa.
- Ei kai! rouva Virtanen ihmetteli.
- Ja nämä kaksoset onnistuivat hyvin ottaen huomioon että heidän äitinsä kanssa oli erittäin vaikea työskennellä.
Valokuvaaja ojensi rouva Virtaselle kuvan.
- Hän oli vaikea...? rouva Virtanen kysyi varovasti.
- Niin ikävä kyllä. Loppujen lopuksi jouduin viemään hänet Korkeasaareen saadakseni homman hoidettua kunnolla. Ihmisiä parveili ympärillämme nähdäkseen paremmin.
- Siis muut ihmiset näkivät?! rouva Virtanen kysyi silmät täynnä ällistystä.
- Kyllä vain. Yli kolme tuntia siihen meni. Äiti valitti ja huusi koko ajan. Saatoin hädin tuskin keskittyä. Sitten alkoi jo hämärtää ja aloin räiskiä nopeammin. Lopulta kun oravat alkoivat nakerrella vehjettäni niin laukaisin loputkin.

Rouva Virtanen nojasi eteenpäin:

- Tarkoitatko että ne todella alkoivat purra...öö....vehjettänne?
- Kyllä vain, rouva. No niin, jos te olette valmis niin otan vain kolmijalkani esille, jotta pääsemme hommiin.
- Kolmijalan? rouva Virtanen kysyi jo erittäin huolestuneena.
- Niin, rouva. Laitan vehkeeni sen päälle. Se on niin liian painava pidellä kun alan toimimaan. Rouva? Rouva?....Hyvä Luoja, hän pyörtyi!

Miehet on ku parkkipaikkoja.
Parhaat on varattu ja vapaat
vammaisille..

Just kuulin kaikennäköstä mitä lauantaina oon häröilly...... :DDD Ei helvetti nyt on N.O.L.O.!!! >.<

Vuonna 2004 nuori yhdysvaltalainen mies joutui kotimaansa armeijan uhriksi. Hänet pakotettiin pesemään osastonsa lattia omalla sähköhammasharjallaan, syömään mikrossa lämmitettyä kissanruokaa, juoksemaan jokapäivä harjoituskentän ympäri 79 kertaa jonka päälle hän sai yrittää juoda vain väkiviina-etikkaa. Lisäksi hän joutui tehdä miinakentän puhdistuksia side silmillään sekä sukeltajan räpylät jaloissaan ja lopulta hänet astettiin syylliseksi jääden kiinni kannabiksen poltosta. Juuri kun tilanne näytti helpottuvan, hän joutuikin värvätyksi sotaan Irakiin. Siellä hän päätyi ammutuksi, tosin ei vihollisen toimesta. Päivä ennen kuolettavaa (armo)laukausta, hän heräsi täysin alastomana leirin vartiokoiran kopista eikä muistanut edellisestä illasta ja yöstä yhtään mitään. Selässään hänellä oli tussilla kirjoitettu iso teksti missä luki "I did it for transgenders like me" ja vartiokoira löytyi leirin ruokavarastosta, missä se oli päästänyt tarpeitaan osan ruoan päälle ja osan se oli syönyt. Yllään koiralla oli miehen alushousut ja violetti puuhka. Mies lähti paniikissa juoksemaan edelleen täysin alastomana kohti aavikkoa toistaen samalla sanoja "HOLY CREEPING JEEBIES!"Nyt kun olet nähnyt ja toistanut mielessäsi nuo ylläolevat sanat, tulet tapaamaan ammutun miehen. Ensi yönä, kun olet nukahtanut, mies ilmestyy peittosi alle ja alkaa taukoamatta hymäilemään light jazzin hittejä vuosilta 1978-1986. Jos lisäät tämän tarinan omaan blogiisi, journaliisi tai päiväkirjaasi, hän jättää sinut rauhaan. Näin palkitaan hyvät tekosi. Jos et lisää, tulet kärsimään vaikeista alapään tulehduksista sekä virtsaongelmista seuraavat 40 vuotta ja sen mukana seksielämäsi huononee moninkertaisesti.

HyVää YsTävÄnPäiVää!



........PaiTsi ExtRaHaLi MuN RaKKaiMMiLLe Ja TärKeiMMiLLe!!

Humppa: "oliskohan sitä vaa rohkee ja painelis sänkyyn"

Johanna: "Samaa mäki mietin.. :P"

Humppa: "sänkyä on kiva painella"

Humppa: "eiku siis"


:D :D :D Hyvä Humppa!! xD xD xD

Mielessä pyörii kovasti toi viikonlopun tapaturma.. Osanottoni ihmisille joille kyseiset pojat oli läheisiä, ystäviä.. Sitä alkaa aina tälläsissä tilanteissa väkisinki miettii et mitä jos seuraavaks onki joku itselle läheinen ihminen joka joutuu lähtemään.. Tällä kertaa riipas lähelle, mitä jos seuraavaks osuukin kohdalle? Onko kaikki saatu sanottua mitä haluaa? Oonko nyt aivan varmasti muistanu kertoa kuinka tärkeitä ystävät ja perhe on? En, en läheskään..
Minkä takia vasta lähdön hetkellä tajuaa toisen ihmisen arvon ja tärkeyden? Miks vasta sillon ymmärtää kuinka korvaamaton joku voi olla?
Sitä vaan pitää toista itsestäänselvyytenä ja kuvittelee ettei se toinen lähde pois koskaan.. Ei sitä tajua, ettei ihminen oo ikuinen.. Jokanen joutuu jossain vaiheessa poistuu, jotkut liian nuorena.. Elämä ei oo reiluu, ei lähellekkään..
Minkä takia se on niin vaikeeta muistaa muistuttaa itselle ja läheisille kuinka tärkeitä ja korvaamattomia ne on? Miks aina niin paljon jää kertomatta?
Ihminen ei oo mitään ilman läheisiä, ilman ystäviä.. Kunpa edes kerran sen muistais niille sanoa, edes kerran, kunnolla, ennen lähtöä.. Miks vasta sillon tajuaa ettei ole toiselle kertonut kuinka välittää kun on jo liian myöhästä?

Joko olen irc-galleriassa kaverilistallasi?
Jos olen, niin haluaisitko ilmoittaa siitä minulle?
Katso kuinka monen kaverilistalla olet.

Kun olet lukenut tämän, niin lisääthän omaan blogiisi.