Sä vaadit kaiken, mä viel annoin kaiken sulle kun,
veit mukanas mut ja mun tunteet,
sä olit mulle kaikki kaikes kunnes kaikki muuttu vaikeeks.
Älä sano mitään, koska tiedän,
että sanot et mä olin taas väärässä.
Määräsit mua et mitä teen ja jätit mut yksin tänne,
mitä jäi mulle?
No ei mitää, koska sä olit jo vieny kaiken,
kunhan muistat et,
annettii kaikki toisillemme ja tiedämme että ollaan toisten tukenamme
ja voitais vielä ilmasta ne tunteemme,
jotka osottaa sitä rakkauttamme.
Mun käsi sinun kädessäsi,
mutta missä oli sydämesi?
Ja silmäsi kertoi sen,
mitä sanasi salasivat
ja ne niin ihanat sanonnat joiden luulin olevan totta ne sydäntäni kavalsivat ja ne sai mut ajattelemaan,
mutta lopulta ne hajosivat,
et meiän etee mitää yrittäny mä tein kaikkeni en paljoo pyytäny
kertosäe:
En paljoo pyytäny, halusit sä satuttaa.
Halusin vaa takas vähä tunnetta.
En paljoo pyytäny, pystyit
mua kiduttaa. Pyysin vaa rakkauttas,
et halunnut sitä antaa, en paljoo pyytäny,
et mua näköjään tarvinnu
En paljoo pyytäny, en.
Mut säkää et myöskää yrittäny.
Kaikki nää ajat omistin elämäni sulle
(vain sulle)
mut sä et ees tehny mitää meiän etee.
Lopulta sä jätit mut yksin tänne ja toivon nytte,
että tajuut miten paljon kipeet tekee.
Mikset pyytäny ees anteeks?
Huusin sun perääs muttet kattonu ees taakses.
Must ei oo enää mitää jäljellä, murskasit mut sisältä.
Ja toivon nytte käsi sydämellä,
että oltais yhdessä vielä joku päivä
kertosäe
Sun sanasi, mun tunteeni, heitit ne pois.
Sun tekosi, mun elämäni, heitit ne pois