Silmiini osui keskiviikon Iltalehdestä pieni artikkeli Irina Antonovan tapauksesta. Tämä 82-vuotias liikuntakyvytön venäläisvanhus on taistellut kaksi vuotta oleskeluluvan saamiseksi Suomeen.
Antonovan ainoa lapsi (sekä sukulainen) Natalia Käärik asuu vakituisesti Suomessa. Hänen mukaansa vanhus ei pärjää Venäjällä ilman apua.
Maahanmuuttovirasto on ajanut vanhuksen käännyttämistä takaisin Venäjälle, ja korkein hallinto-oikeus on päättänyt häätää Antonovan.
En nyt väitä, että Antonovan pitäisi antaa jäädä maahan. En myöskään väitä, että hänet pitäisi käännyttää. Pointtina kaikessa on Maahanmuuttoviraston toteamus asiaan:
"Olisi Suomen terveydenhoitojärjestelmän kannalta kestämätöntä, jos oleskelulupia myönnettäisiin sillä perusteella, että toisen maan terveydenhoitojärjestelmä ei ole yhtä kehittynyt kuin Suomessa."
Selvä. Muokataanpa tuota virkettä hieman:
"Olisi Suomen talousjärjestelmän kannalta kestämätöntä, jos oleskelulupia myönnettäisiin sillä perusteella, että toisen maan talousjärjestelmä ei ole yhtä kehittynyt kuin Suomessa."
Itse otan mieluummin Antonovan, tuon oikeasti apua tarvitsevan vanhuksen hoidettavaksi, kuin somalilapsen hyysättäväksi.