Mä istumaan sua pyytäisin,
Jos vastaisit sä kukkasin.
Mä hymyilin, kun huomasin,
Sait jälleen iskun kasvoihin.
En tahtois olla tällainen,
Pitihän mun olla ykkönen.
Oon limainen ja suomuinen
Ja mun olo on
Väkivaltainen,
Mutta silti varmaan onnellinen.
Niin ihanasti itsetuhoinen
Ja suloinen.
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen,
On puhdas niin kuin hanki helmikuisten aamujen.
Voi, kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois,
Vaan illan tullen katoaa ja tummuu aina pois.
Ja mikä sut sai uskomaan
Et olen juttelutuulella
Näytänkö siltä että kiinnostaa
Ei meill' oo mitään puhuttavaa...
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten kertoa voi
kuinka sisälläni suunnaton
yhä kaipuu salamoi
Sun luokses ikävä on
niin ikävä etten rauhaa mä saa
ja tuntuu kuin mahdoton
oisi aamua aloittaa