Tuomiopäivänratsastaja
Ruumiini on
orja, joka hurmion tuskissaan huokaa.
Yötä vasten katuu syntymäänsä
ruhjottu sydän,
vuodattamassaan veressä kylpee.
Jumala henki laskeutuu ylleni,
kuiskaa: sinä olet pettymys.
Aurinko kietoutuu viittaan,
peittää valon sielustani.
Lepattava liekkini, päästä jo irti.
Kuoreni on tyhjä sisimmässäni,
pimeyden samettisessa syleilyssä.
Kateuden käärme kuiskaa:
astu reunan yli, muiden luokse,
joilla on silmissä rakkausvesiputous
---
Muokkasin. Kommentteja saa antaa, kritiikki otetaan sydämellisesti vastaan.