Tunnen siipien havinan tämän talon yllä,
tunnen hirmuisuuden olevan tulossa.
Tunnen silmien vaanivan tämän talon yllä,
tunnen kivun suuren olevan tulossa.
Veri virtaa ikuisuuden kuoleman purossa.
Vunnen varjojen makaavan tämän sängyn alla,
tunnen haamujen olevan tulossa.
Vunnen raajojen laahaavan tämän sängyn alla,
tunnen aamu ei olekkaan tulossa.
Soturit kaatuneet nousevat purosta,
silmät nurin kääntyneet, vääntyneet, jäätyneet.
Muistot vielä jäytävät,
mielen käytävät täyttävät.
Surmatut sankarit hakevat petturia,
Taistelu kentältä pakenevaa pelkuria.
Päästäkseen riivaavasta kaunasta kurjasta,
minä en saa olla rauhassa, en turvassa.