Muistan sen, suudelman ensimmäisen, sulta saadun.
Muistoissani, rakkauteni loistaa, nyt yksinäisyyden suojassa, itku kurkussa ulos pääsyä odottaessa, hautaudun muistoihini, jotta vielä kerran saisin tuntea sen, sen tunteen, joka meillä joskus oli, joka joskus kesti kaiken, muistoissani se kaiken kestää.
Nyt sua katson, kaipuu minut täyttää, mutta silmistäs nään, et samoin tunne, vihan tilalle otit, vihalla rakkauden korvasit.
Anteeksi pyydän, toiveesi viimeisimmän toteutan.
Mikä se onkaan...
Nallenpentu