Jos minun pitäisi kirjoittaa Bertta-tädille tältä istumalta kirje joka käsittelee mun tätä päivää ja sen sisältämää henkistä kriisitilaa niin se menisi jotakuinkin näin:
"Hola ja apua rakas Bertta-täti!
Tämä päivä on ollut hyvin syvältä sieltä minne aurinko ei paista (paitsi.. no joo jotkut tietää norsuläpän)! Olen nimittäin kokenut semi-boheemia ahdistusta ja turhautumista sekä joitain tyhjänpanttina olemisen pistoja sydämessäni. En kuitenkaan vajoa vielä angstipeikon jalkoihin tallottavaksi, sillä uskon tämänhetkisen olotilani johtuvan vain siitä että olen kipeä!
Pelkään kuitenkin tämän kirjeeni jäävän viimeiseksi kirjoittamakseni, olen nimittäin dataillut tänään sen verran monta tuntia, että jos tämä vielä jatkuu niin silmäni lasittuvat, verisuoni puhkeaa ja kaikenlaista muuta ikävää saattaa tapahtua!
Bertta, oraakkelini, kerro miksei minulla ole elämää?!
Adios!
-Sanna
P.S lupaan testamentata tietokoneeni sinulle!"
EN OO VARMAA KOSKAA DATANNU NIIN PALJON KU TÄNÄÄ JA KOHT TULEE CS-KYTTYRÄ!