IRC-Galleria

Mä kuljen hitaasti, vasen oikea, vasen oikea.
Katson huokaisten taakseni ja pysähdyn.
En edes nää sinua, mutta minun on pakko odottaa. Pakko.
Minun tekisi mieli mennä kovempaa, mennä täysiä.
Mutta tiedän niinkuin sinä minua aina, niin on minunkin sinua joskus odotettava.
Niinkuin jokainen vuorollaan minua joutuu odottamaan, hitauttani kiroillen.
Niin minun täytyy sinua odottaa, odottaa ja odottaa.
Sinä tulet jo näkyviin, jatkan matkaani, mutta hitaasti.
Vasen oikea, vasen oikea, potkin maata turhautuneella vimmalla, jalkoihin sattuu.
Mutta ei se ole samaa tuskaa kuin onnen tiellä, ehei!
Kerroinhan että sielläkin minuun sattuu, mutta siitä kivusta minä nautin,todellakin kyllä,
Nautin!
Tämä kipu on tuskaa, hidasta mutta varmaa.
Se raapii jalat rakoille ja seuraa hiljaa hinkaten perässäni.
Voin kuulla sen laahaavat askeleet, se seuraa minua, aina matkan loppuun saakka.
Sinä saat minut kiinni ja minä kiristän tahtia, alkaa tuntua paremmalta, paremmalta.
Sitten vilkaisen taakseni, enkä taaskaan nää sinua, en taaskaan.
On siis pakko odottaa, pakko.
Minä hinaan jalkojani eteenpäin, vasen oikea, vasen oikea.
Kipu hiipii taas varpaisiin saakka, jalkoja pakottaa.
Hidastan vauhtini lähes nollaan ja annan pyörien rullata itsestään.
Kuulen läähätyksesi perästäni, tiedän että vauhti on sinulle liikaa.
Huokaisen syvään ja pysäytän vauhdin, odotan.
Saat minut kiinni ja matka jatkuu.
En kuitenkaan malta olla kokeilematta vauhdin huumaa taas kerran.
Kiristän tahtia ja potkin kovempaa, jalat hakkaavat maata, potkivat, lyövät.
Niihin sattuu taas, mutta nyt ei se ole sitä epämukavaa kipua.
Kiristän tahtia, haluan potkia maata lujempaa, lujempaa.
Sillä sehän sattuu enemmän, enemmän.
Sinä huudat perääni ja pyydät odottamaan.
Minä teen äkkijarrutuksen ja pysähdyn,
olin unohtanut sinut kokonaan.
Minua hävettää, vauhti vain sai minut niin valtaansa.
Painan pään maahan ja me jatkamme hidasta kulkuamme.
Katson naamaasi ja nään kuinka väsynyt olet.
Haluat pitää tauon ja sinä saat sen.
kun olemme päässeet toiseen määränpäähämme avaan suuni.
Pyydän josko voisin mennä omaa tahtia, jospa pärjäisit loppumatkan yksin.
toki toki sinä vakuuttelet ja minä lähden.
Annan vauhdin viedä, viedä ja kuljettaa, en kuitenkaan pääse enää onnen tielleni.
portti on kiinni, minua kalvaa hirveä syyllisyys.
Entä jos sinulle sattuu jotakin?
karistan epämukavat ajatukset päästäni ja jatkan, nyt ei ole aikaa miettiä.
Menen kovempaa, vasen oikea, vasen oikea.
Alkaa tuntua paremmalta, olen taas onnen tiellä.
Jalkoihin sattuu ja vauhti huimaa päätä, tuntuu taivaalliselta.
Yhtäkkiä käteeni tipahtaa jotain märkää.
Minun on kiristettävä tahtia, muuten kastun, on vielä pitkä matka.
Sitten muistan että sinä olet perässäni ihan yksin ja kastuisit enemmän.
Jatkan silti, täytyy kiirehtiä.
Kiristän tahtia, vasen, oikea, vasen oikea.
Kun pääsen kotiin olen lopen uupunut.
En onnellinen, en iloinen, vaan väsynyt.
menen sisälle ja juon vettä.
Hetken kuluttua kason ikkunasta kun sinä jatkat matkaasi,
sinä pääsit pidemmälle.