Mä tiedän mitä pelkäät,
mulla on taipumus joskus vähän innostua liikaa.
Et tahdo vaikeuttaa elämääni,
et tuottaa suurta pettymystä.
Sen tähden et annan mun liikaa innostua,
olet vaan juuri ja juuri tarpeeksi.
Tarpeeksi tässä.
Mun johtava silmä on tottunu ettimään tiettyjä sanoja.
Se löytää ne tasan aina,
on ne sitten uudessa valossa tai ei.
Hämärässäkin niitä näkyy,
silloin ne vaan ei ole todellisia.
Niitä on kaiken värisiä ja kokosia,
ja ne osaa aina itse valita paikkansa.
Numeroillakin on merkitystä, yhtä lailla kuin kirjaimilla.
Vaikkei sua enää oo sun jäljet kulkee hangella.
Sä olit lämmin ja täynnä virtaa.
Heilutit häntää ja kehräsit kovaa.
Pitkä oli tiesi mutta päättyä sen piti aikanaan.
Lumen sulaessa jäljet lähtee pois,
mutta muistot säilyy aina.