Mä olin iloinen, hetki sitten tajusin kuitenkin että loukkasinko sinua taas?
ei ollut tarkoitukseni, ei tosiaan!
Tiedän kyllä loukanneeni jo tarpeeksi, hieman liikaakin.
Olin iloinen kun sain taas puhua kanssasi, silti pelkään että loukkasin sinua.
Ei ollut tarkoitus tietenkään.
Tälläkertaa en ollut tarkoituksella vittumainen, vaikka joskus ehkä olin.
Sekin johtui vain katkeruudesta, ei muusta.
Johon siihenkään ei ollut minulla mitään oikeaa syytä.
Vihannut en oo sua koskaan, rakastanut oon joskus.
Nytten rakasta enkä vihaa, mutta välitän aina.
Sillä tiedäthän sinäkin sen että kun jotain rakastaa, se on sydämmessä aina,
jos ei muuta niin muistona.
Ei sellainen lähde tahdonvoimalla eikä vihan väkivallalla.
Ei yhtään millään.
Ja jos tottapuhutaan..
Niin en minä halua että se ikinä lähteekään.
Sillä haluan muistaa sinut ikuisesti, sen verran välitän.
Melko paljon siis kuitenkin.