IRC-Galleria

Musta ei ikinä tullu sitä mitä halusit, mä tiesin sen jo syntyessäni.
Nyt vaan tiedän että oon tyytyväinen, vaikket sä niin mä, Mä kuitenkin olen!

*Katokin ettet satuta sitä saatana*

Korvia särkee, tuntuu kuin pää räjähtäisi.

Tuntuu siltä ettei ole muuta kuin se ääni.

Se ääni nostaa karvat pystyyn ja saa sinut kalpeaksi.

Se ääni ei anna armoa, ei heikoillekaan.

Se katsoo suhun niillä sen harmailla, tummanharmailla silmillänsä ja kiroaa sun nimeäs.

Tajuatko mitä paskaa tämä on ?

Mä olin iloinen, hetki sitten tajusin kuitenkin että loukkasinko sinua taas?
ei ollut tarkoitukseni, ei tosiaan!
Tiedän kyllä loukanneeni jo tarpeeksi, hieman liikaakin.
Olin iloinen kun sain taas puhua kanssasi, silti pelkään että loukkasin sinua.
Ei ollut tarkoitus tietenkään.
Tälläkertaa en ollut tarkoituksella vittumainen, vaikka joskus ehkä olin.
Sekin johtui vain katkeruudesta, ei muusta.
Johon siihenkään ei ollut minulla mitään oikeaa syytä.
Vihannut en oo sua koskaan, rakastanut oon joskus.
Nytten rakasta enkä vihaa, mutta välitän aina.
Sillä tiedäthän sinäkin sen että kun jotain rakastaa, se on sydämmessä aina,
jos ei muuta niin muistona.
Ei sellainen lähde tahdonvoimalla eikä vihan väkivallalla.
Ei yhtään millään.
Ja jos tottapuhutaan..
Niin en minä halua että se ikinä lähteekään.
Sillä haluan muistaa sinut ikuisesti, sen verran välitän.
Melko paljon siis kuitenkin.

että mun aivot on tainnu jäädä narikkaan.. tarttuvaa sorttia meinaan.. ;)

En oo yhtään varmaan mutta oon tainnu puuhun jaa :DDDD

Kylminkään viina ei voi viilentää paloanne :DDDDDDDDD

Tiedätkö sen tunteen kun jalat menee nii kovaa,
sinä menet niin kovaa, niin kovaa että että silmiä kirvelee.
Niin lujaa, ne hakkaa maata vasen, oikee, vasen, oikee...
Ne hakkaa, hakkaa maata. Potkii, hakkaa ja lyö!
Niihin sattuu, suhun sattuu, olethan yhtä, jalkojesi kanssa.
Mutta kipu tuntuu vaan hyvältä, uskomattoman hyvältä!
Siihen tottuu kun usein sattuu ja sitten mennään lujempaa, lujempaa.
Ne hakkaa lujempaa, potkii lujempaa ja lyö lujempaa.
Lujaa ne menee, vasen, oikee, vasen, oikee.
Hengästyt, henki ei kulje, mutta sekin tuntuu hyvältä.
Vasen, oikea, vasen, oikea...
Ja kun matka päättyy olet onnellisempi kuin koskaan.

En mä ollut kuvitellutkaan mitään vuosisadan rakkaustarinaa,
mä tiesin että huomenna on ohi tää.
Et sä mua satuttanut sillä yhtälailla se mulle oli peli kuin sulle.
Samaa junarataa me tyhmät kuljettiin ja venattiin sitä junaa.
Ei vaan muistettu väistää kun juna vihdoin saapui.

Ei se oo koskaan tyhmä joka luottaa ja tulee petetyks, vaan se joka ei arvosta sen toisen luottamusta.