joista laulaja surustansa juopunut aiheita lauluunsa saanut.
Olen helvetin tulessa kärventynyt, nahkaani vieläkin polttaa
mutta veri on punaista suonissani, vielä virtaa se valtoimenaan.
Sinä katsot mun silmiin kun olisin mies jollei oo määränsä päätä.
Myönnän tuskin mun järkeni kaikkea ties mutta sydän se ei ole jäätä.
Olen hengissä vielä ja ylpeäkin. Ylpeä kaikesta siitä vasten kuolemaa
taistelen taisteluni, ei se helpolla kaulaani niitä. Vielä ottaa se voiton mä
ymmärrän sen kun on aikani mullassa maata. Sain lahjaksi elämän ihmeellisen
en hetkeäkään pois heittää saata.
Mutta luojani loin olen rakastanut olen rakastanut kaiken aikaa. Olen rakastanut
taivaan sineä tai aamun usvaista outoa taikaa. Olen rakastanut sinun nauruasi olen
rakastan kyyneleitä. Minä elän ja kuolen sun edessäsi, olen rakastanut aina meitä.
Olen rakastanut illan hämärää kun on lumesta valkeat pellot, olen rakastanut tätä
elämää soikoot sille ne kauneimmat kellot.
Olen hengissä vielä ja ylpeäkin. Ylpeä kaikesta siitä vasten kuolemaa
taistelen taisteluni, ei se helpolla kaulaani niitä. Vielä ottaa se voiton mä
ymmärrän sen kun on aikani mullassa maata. Sain lahjaksi elämän ihmeellisen
en hetkeäkään pois heittää saata.
Yö - Hengissä
