IRC-Galleria

"I wish I was mad
Fucked up and done
I wish I was bad
And completely wrong

I wish I was made
Rebuilt-up and fake
I wish I could lie
And never could fail

And live some beautiful days
In a magical place
Beautiful loves
Perfect and straight
Beautiful days
In a magical place
A new dream is born
The new freaks have come

I wish I was fast
And crazy as a dog
I wish I could last
As long as the gods

I wish I could be
Perfectly free
Wish I was a creep
Wish I made you bleed"

Kävi sit sylettämään kunnolla eräs kahvipöydässä käyty keskustelu.
Yli 4000e/kk tienaava naishenkilö kertoi tutustuneensa ehdokkaisiin kunnolla etukäteen. Sen tuloksena hän päätyi äänestämään itsensä ikäistä perheellistä kokoomuslaisnaista, jonka voi ajatella ajavän HÄNEN ETUJAAN valituksi tultuaan.

Musta kyseinen ajattelu on melko vääristynyttä, jos ajatellaan yhteiskunnan etua. Mun mielestä kyseisen henkilön henkilökohtaiset edut on taattuja jo markkinatalouden takaamana.
Olisiko mitään järkeä, jos ei äänestäessä ajattelisikaan itseään, vaan miettisi kenen etuja yhteiskunnassa pitäisi tällä hetkellä eniten ajaa. Miten köyhien, fyysisesti sairaiden, vanhusten, psyykkisesti sairaiden ja yhteiskunnasta etääntyneiden ihmisten jne. etujen ajaminen?

Kokoomuksen ja muiden puolueiden kannatus perustuu melko pitkälti jo hyvin pärjäävien ihmisten oman edun takaamiseen perustuvaan ajattelumalliin, nostaen toki samalla katteettomia lupauksia ns. "varmoista ääniharavasympatiaatteista"...

Mutta joo, vois ehkä olla välillä virkistävää jos ihmiset äänestäessä unohtaisivat ajatuksen "miten MINUN etuni ajetaan parhaiten" ja käyttäisivät ajattelumallia "Miten auttaa MUITA ihmisiä joilla on 'oikeita' vakavia ongelmia".

Ps. en äänestänyt, shame on me...:D

tää nyt on tälläistä yleismaailmallista shittii, mut ainakin iteltä joskus unohtuu yksi täysin ilmiselvä ja ikuinen perustotuus...ja syynä tän kirjoittamiseen ehkä ne jotkut ihmiset(mukaanlukien itseni), jotka aina valittaa et "ku mul ei ole sitä eikä tätä"

onnellisuus

Nykyaikana on niin helppoa valehdella itselleen onnellisuuttaan. Kaupat ovat pullollaan muotivaatteita,uusinta elektroniikkaa,autoja ja kaikennäköistä muuta kulutustavaraa. Jos ei ole varaa ostaa mitä haluaa, on tyytymätön. Jos on varaa niihin, pystyy ostamaan itselleen hyvää oloa hetkeksi tai pidemmäksi. Käymällä juhlimassa voi saada hetkittäistä hyvää oloa. Matkustelemalla voi unohtaa arjen ja nauttia. Hankkimalla rahaa saa aikaan hyvän olon itselleen. On lukemattomia tapoja miten voi hetkeksi saada onnellisen olon.

yritän nyt tyhmänä ihmisenä ajatella liian monimutkaisia onnellisuuden saavuttamisen tapoja.

1.tapa: Rakentamalla elämänsä pienistä tai isommista rahalla hankituista asioista voi rakentaa itselleen onnellisuuden jatkumon, mikä tosin katkeaa pakollakin joskus, sillä ihminen ei perusluonteeltaan ole ikinä tyytyväinen siihen mitä materilistisesti ajatellen omistaa.

2.tapa: Voi myös yrittää hankkia onnellisuutta työn, opiskelun, harrastusten avulla ja erilaisten järjestöjen kautta. Jokainen ylennys, pomon kannustava selkään taputus, palkankorotus tai muu vastaava voi tuoda onnellisuuden tunnetta. Edelliseen kun lisää vielä 1. tavassa mainuttuja asioita hyvän olon tunne kasvaa. Ainakin minun on silti vaikea uskoa, että kovin kattavaa onnellisuuden tunnetta kukaan pystyy näillä elementeillä saavuttamaan.

3.tapa: Eläminen tätä pvää. Jokapväisistä arjellisista asioista nauttimisen luulisi olevan palkitsevaa. Nauttii siitä kun kauniisti hymyilevä nainen kävelee vastaa, kaupan kassa tervehtii iloisesti tai siitä kun aurinko paistaa taivaalla kesäisesti. Jokapväinen positiivinen ajattelu yhdistettynä muihin tapoihin luulisi olevan melko onnellista "meininkiä", mutta vaikea uskoa että sekään lopullisesti ketään onnelliseksi tekee.

4.tapa: Entä jos vaikka olisi ystävällinen ihmisille. Auttaisi kohteliaasti vaikka ventovierastakin, kunnioittaisi ystäviään sekä rakastaisi lähimmäisiään. Mikäli AINA muistaa kunnioittaa, auttaa, tukea, hyväksyä ja RAKASTAA niitä ihmisiä ketkä kuuluvat omaan elinpiiriin, niin huomaa kummasti omistavansa jotain mitä ei rahalla saa, sekä voi aina luottaa siihen, että tukea löytyy vaikeissakin asioissa.

En usko, että kukaan voi ikinä olla täysin onnellinen mikäli ei kohtele lähimmäisiään niin kuin he sen ansaitsisivat. Kuitenkin ihmissuhteet ovat se ainoa asia mitä et voi järkevästi toimien kadottaa(paitsi tietysti ääriolosuhteissa). Niiden kuitenkin pitäisi olla se ikuinen punainen lanka mikä ohjaa eteenpäin, ja mitä ei saisi ikinä kadottaa turhamaisuuksien keskellä.

ja ennen kuin voi rakastaa muita tarvii oppia rakastamaan myös itseään, eli kohtelee/arvostaa myös itseään niin kuin pitää...

jebaa,tää nyt oli tämmöinen muistilappu itselleni...

Ehkä waterworld ja postman eivät olleetkaan elokuvakulttuurin pohjanoteeraus:)

Uralin perhosen kuvaus:
"Katarina Lillqvistin koskettava animaatioballadi tsaarin kenraalin kielletystä rakkaudesta ja kalpean kärsivästä kirgiisinuorukaisesta joka ajautuu Pispalaan keskelle raivoavaa kansalaissotaa."

animaatioballadi,mitä hittoa:D
"kalpean kärsivä kirgiisinuorukainen",voiko animaatiossa olla muuta kuin kalpea ja kärsivä?

varmaan pakko katsoa ja kärsiä;)

Mikäli ajattelen aina vain niitä ajatuksia, joiden kuvaamiseen minulla on jo sanat ja ennakkokokemuksen luoma alitajunnasta itseni huomaamatta nouseva tunnelataus(positiivinen/negatiivinen jne.), olen jo henkisesti juurtunut paikalleni...

Tulipahan tuokin taas todistettua jussina oikein huolella:D
Yritäppäs sitten siinä pikkutokkurassa selvitellä mitä oikeasti tarkoitti...tai siis sehän on tietenkin sama mitä sanoi, mutta sitä kuulijalle mieluisaa "oikeaa tarkoitusta" joutui muutamaan otteeseen useamman tunnin kuluessa haeskella.

"The girl from ipanema goes walking
And when she passes, each one she passes goes - aah"

"Yes I would give my heart gladly
But each day, when she walks to the sea
She looks straight ahead, not at me"

"she just doesnt see, she never sees me..."

Subjektin on mahdollista objektivoitua, tarkastella omaa asemaansa todellisuuden ulkopuolelta
huomatakseen olevansakin maailman keskellä toimiva subjekti. Maailmassa toimivana subjekti
voi liikkua ja määrittää asemansa todellisuudessa niin, että piiloiset merkitykset paljastuvat arkielämän rutiineissa.

Subjektin oman toimintansa objektiivisen ymmärtämisen ja itseensä vaikuttavien tekijöiden havaitseminen, voi olla ensimmäinen askel kohti luomaan ymmärryksen maailmasta
ja synnyttämään riidan maailman kanssa, paljastaen sen kätketyt käytännöt ja alitajuntaiset prosessit .

jeah people. Se on vaan niin, et nyt loppu kiire ja häsäys, niin duunissa kuin siviilissä....
Elämän perusprioriteetit kunniaan taas...pelkkä ajatuskin levonhetkestä saa jo rentoutumaan:)

"What are you gonna do,
Make more excuses?
Why don't you tie it off?
Hang myself?
End your pathetic little life!

What is your life worth now?
Is this what you pictured for yourself?"

"Enjoy(?) your pain"

"I still have questions with no answers.
I'm alive... but I'm not living.
I don't have much time left... I just know this:
I've lived a violent life.
I might as well be dead.

I just want to sleep forever and forget...

There may be time... and
. . . everything will work out fine...afterall"