IRC-Galleria

Kun kukaan ei näe,
hän silmiään hieroo ja antaa kyynelten rikkoa hiljaisuuden.
Hän kyynelten läpi seuraa maailmaansa ja toivoo,
että joku pyyhkisi kyyneleet pois.

Liian hiljaiseksi päivät käyvät,
toisiaan seuraavat vailla tarkoitusta päättyvät.
Hän vielä katsoo ja hengittää,
mutta kuinka kauan?

Kun kukaan ei kuule,
hän laulaa,
mutta liian hiljaa varoen virheitään.

Hän harvoin katsoo silmiin,
ne liikaa kertovat elämästä ja päivistä.
Totuutta hän ei pelkää,
vain sanoja,
jotka ovat osia valheista.

Mistä saada apu ja tuki,
kun päättyvät päivät ja sammuvat katseet?

Kun kukaan ei tunne,
ei anna hän armoa itselleen.

Hän kiertää kehää vastavirtaan ja leikkii tulella.
Kiertää siimaa sormensa ympärille,
vaikka sattuu,
hän ei osaa lopettaa.

Päivät ovat vain varjoja enää,
vailla merkitystä hän kelluu niiden vietävänä.
Jos vain joku ehtisi ennen ja nostaisi pinnalle,
hän ei hukkuisi ja eksyisi päivien päähän.