6.11. Lähdettiin sairaalaan ja oli tarkoitus alkaa käynistellä synnytystä ensin kohdunsuuta pehmittävillä kapseleilla. Kuitenkaan siitä ei ollut juurikaan hyötyä vaikka to-pe yönä supisteli melko lailla ja kätilöt jo epäili että lähtö tulee synnärille yöllä. Ei kuitenkaan tullut, ja nukuin Tramalin vaikutuksen alla muutaman tunnin.
7.11. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi, että kohdunsuu on noin 2cm auki. Samalla puhuttiin että srv aamuna menisin synnytyssaliin ja synnytys käynistettäisiin kalvojen puhkaisulla ja oksitosiini-infuusiolla.
8.11. Aamulla mentiin synnärille ja mukava mies kätilö vastaan otti meidät ja laittoi infuusion menemään. Lääkäri tuli tutkimaan ja puhkaisemaan kalvoja mutta sanoi ettei pysty vielä koska kohdunsuu ei ole tarpeeksi tarjoutuva, joten odottelimme jonkin aikaa. 12.00 Lääkäri tuli yrittämään kalvojen puhkaisua muttei saanut puhkaistua, koska oli kuulemma niin vahvaa tekoa. Pientä nirhaumaa kuitenkin sai aikaseksi koska klo14.00 lapsivesi meni ja siitä se HELVETILLINEN KIPU ALKOI!! Kello 16.00 olin vajaa 4cm auki ja lääkäri tuli laittamaan epiduraalin koska siitä olemisesta ei meinannut tulla yhtään mitään. Tunnit kuluivat ja alku illasta epiduraali otettiin pois ja sillo ne kivut tuli uudestaan.. Ei auttanut mikää. kätilöt vaihtu ja kaikki ihmetteli ku kvut oli ihan jäätävät. Klo 21.00 kohdunsuu oli 10cm auki ja kaikki valmiina synnytykseen.. paitsi vauva. Lääkäri kävi katsomassa ja sano että siellä taitaa olla kapina, kun vauva viihtyy kohdussa eikä suostu laskeutumaan. Kätilöt sitten ilmoittivat ettei auta muu kuin alkaa ponnistamaan vaan..
9.11. Joskus keskiyöllä (Jolloin olin henkisesti IHAN MUUALLA) nousi kuume (ei tiedä syytä) ja olin entistä enemmän sekasin ja kipee. Sitten siihen pölähti uusi anestesia lääkäri ihmettelemään kun olen niin kipeä eikä mikään auta. Niinpä sitten kokeiltiin spinaalia.. joka ei auttanut. Ennen kolmea kätilöt sano sitten että nyt tai ei koskaan on etsittävä hyvä ponnistus asento ja alettava ponnistamaan niin perkeleesti.. tai muuten homma päätyy sektioon. Minähän aloin sit ponnistamaan mutta heikkojen supistusten ja uupumisen takia lääkäri tuli sitten avittamaan imukupilla vaavia ulos maailmaan. sitten vielä vauva jäi jumiin hartioistaan ja kun lääkäri kielsi ponnistamasta ja sanoi että anestesialääkri pyydetään paikalle ja minut laitetaan uneen hetkeksi että vaavi saadaan helpommin ulos, niin keksinkin sitten hirmusen supistuksen aikana ponnistaa täysillä ja sieltä se neiti sitten syntyi.. repien tiensä ulos.
"Oona" sai apgar pisteitä 8/9/9 ja painoa oli 3.7kg ja pituutta 53cm. Mun diabeteksen takia hänet vietiin sitten keskolaan verensokeritarkkailuun. Äippä sai mukavat 2.asteen repeämät ja sillee..
Lääkärit ja kätilöt vaan ilmoitti sitten ettei he olisi ikinä uskonut että synnytän alakautta pitkän ja kivuliaan synnytyksen takia. Kätilö kävi vielä osastolla kahteen otteeseen kysymässä ettei mulle vaan jäänyt kivuista mitään traumaa.. eipä jääny. Ei se helppoa ollut mutta minkäs teet kun lasta synnytät :)
uutta putkeen vaan :DD
ps. tämä oli siistitty versio tapahtuneesta ;)