Ja sit mua kyrpii niin paljon ku oon tääl vitun kämpäs noitten koirien kans päivät pitkät ja luen ja luen ja luen.. nään ehkä jotai kaverei kerran kuussa ja ulkona käynti on koirien kans pihalla ja kaupaan ja takas kotiin. Lasse on aina vaan töissä ja väsynyt kotiin tullessa. Sit pitäs pakata kamatkin kokoon mut vittuako jaksa ajatella moista..
En saa nukuttuu, väsyttää, sattuu paikat ja on pahaolo.. Jos eui olis pientä elämää sisällä jonka takia eläis niin tää elämä loppuis tähän.
Lassekin lähtee heinäkuuksi interreilaamaan ja sit mä olen vissii himas/töissä koko ajan ja ainut hellyyden antaja on nuoleva eppu ja röhkivä aapo. Lapsikin oppii noi röhkimiset niin luulee syntyessään niitä sen vanhemmiksi.. nättii.
Ei vaan jaksa kiinnostaa enää yhtään mikään.