Silmänsä loistivat ennen kuin tähdet
hylkää nyt heti, jos mukaan sen lähdet
loukattu sydän ei armoa anna
jatkaa yksin vaan
Prinsessan kruunu on jäätä ja tuhkaa
ei enää koskaan rakkaus uhkaa
pettynyt ei sitä mukanaan kanna
enää milloinkaan
Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain palaamaan rauhaa saa itselleen
Ei kenenkään
hän on syntynyt yksin kulkemaan
Ei kenenkään
hän on oppinut sydämen sulkemaan
Ei kenenkään
Ei päästä ketään lähelleen
vaan jää ikuiseen
yksinäisyyteen
Öisin on pimeää helpompi sietää
Synkempää matkaa huominen tietää
Eilisen valo ei kauas kanna
se sammuttaa
Kuin kuolemaa etsii hän seurakseen
ei vain rauhaa saapumaan saa itselleen
Ei kenenkään…
Ei saa häntä ihmisiin luottamaan
ei suostu näyttämään tunteitaan
sen pelkää sattuvan liikaa,sydämeen…
Ei kenenkään…