Outojen (tosin kyllä jo selitettyjen) unien sarja jatkuu. Niin ja se niiden tulkinta jonka tein, ei kuulu teille. Buah.
Viime yönä olin jostain syystä orpolapsi, joka vietti aikaansa orpokodissa. Kukaan ei kuitenkaan halunnut adoptoida mua. Kuulin et lapset joita ei adoptoida, viedään "lastenkotiin". Sit yhtäkkiä olinki jo siel. Lastenkoti oli vähän kuin nuorisovankila, jokaisel lapsel oli oma pimeä selli. Omassani mäki sit istuskelin ja mietin et miten on tähän tultu. Yksi toinen lapsi (tai no sekin oli jo nuori kuten minä, olin ihan 17v siinä unessa), pääsi sieltä yhdessä vaiheessa pois, mutta minä en.
Kovin kauaa en tosin ehtinyt siellä olla kun jo heräsin. Jännityksellä odotamme siis taas ensi yön unta.
Kouluunkin pakotettiin tänään, "turvallisuus"-teemapäivän merkeissä. Tylsää. No onneksi se on ohi nyt ja huomenna on vapaata. Voisi vaikka juoda kaljaa ja katsoa Tuntematonta (ja ehkä linnanjuhlia).
En taaskaan keksi mitään kirjoitettaa. Ei silti sillä että tätä joku joskus lukisi.
Loppuun vähän herkkää kauneutta:
Mistä on tehty pojat pienet?
Lierot, liskot ja myrkkysienet
Sikiää saatanan syvästä maasta
Kirnuttu hiidenkirnussa saasta
Mistä on kiltit tytöt tehty?
Liejusta muovattu, lähde kun ehtyy
Kivistä helvetin leveiltä teiltä
Siivet revitty enkeleiltä
Nahkasiivet, hännät, sarvet
Raateluhampaat, hirviöparvet
Päällä kiikkerän ihmislaudan
Keinuleikkiä partaalla haudan
Niistä kasvaa miehet, naiset
Vesikauhuiset painajaiset
Rakastaa raivoten toinen toistaan
Harteille lastensa taakkansa nostaa
Ruoska :: Tuonen Viemää