Siitä on ihan liian pitkä aika, kelasin viimme yönä, että.. Ihan oikeasti, mä en muista enää miltä sä tunnut, kun suhun koskee, tai miltä sä edes näytät? Mä pelkään, että mä unohdan ja mä pelkään, että mut unohdetaan. Mä inhoan tätä, miksi mä en voi muistaa, tai miks mä en voi koskea tai halata tai tehdä mitään. Nyt on oikeasti sellainen olo, että :[ ! Ainut asia minkä mä muistan, on kaikki ne jutut mitä tässä on tullut koettua, juuri tänä vuonna 2008. Asioita, mitä mä en olisi ikinä kuvitellut kokevani juuri sinun kanssasi. Kun vuosi vaihtui ja tutustuin maailman kivoimpiin tyyppeihin//tyyppiin. :) Onneksi nämä muistot on tullut koettua, juuri SINUN KANSSASI, sillä olen tullut siihen tulokseen, että olet minulle niin helvetin tärkeä. Ei olisi parempaa ihmistä, tekemään tätä oloa minulle. Sitten, kun olen 75 saan muistella ihanaa nuoruuttani, ja kertoa lapsenlapsille ja ehkä niidenkin lapsille, että minulla oli/on ihminen/ihmisiä joiden kanssa sain kokea maailman ihaninta aikaa. Haluan siis kiittää, sinua, sinua, sinua ja vielä sinuakin siitä että olet yksinkertaisuudessasi olemassa minun elämässäni. Tekemässä muistoja kanssani!
<3