12.5 tasan 90vuotta sitten syntyi papan veli Jouko, se pistää kyllä ajattelemaan. Jos Jouko olis vielä elossa, minkälainen se olisi nyt? Jos pappa olisi vielä elossa, minkälainen se olisi nyt? Mä en hirveästi muista Joukosta mitään, mutta kaiken mitä mä olen siitä kuullu (koska mä synnyin päivän sen synttäreiden jälkeen, mä oli kuulemma sen paras synttärilahja), voin uskoa, että se on ollut aika kiva ja rakastava vanha papparainen?
Tän koko viimesen viikon ajan erityisesti pappa on ollut paljon mun ajatuksissa, en tiedä miksi, mutta olis kiva, jos se olis nyt täällä ja sille vois kertoa kaikki asiat mitä on tapahtunut näiden 1½vuoden aikana :/ Mä muistan sen kerran, kun täytin 18vuotta ja pappa soitti mulle puhelimella, että kun tuun kotiin se ostaa mulle jätskiä. Ja silloin, kun sen synttärit olis ollut 20.8.2007, se sano, että tekee kakun ja ostaa jätskiä, kun tuun käymään ja sitten se kaatui siellä kaupassa, joutui sairaalaan ja nukkui pois 4.9.2007 ! Sen päivän mä muistan ikuisesti, kun isä soitti, että nyt pappa on nukkunu pois, mä vaan itkin ja itkin ja itkin, hoin vaan isälle puhelimessa että "ei ei ei se nyt voinu vielä kuolla, mä en kerenny näkemään sitä", vaikka se oli ainoastaan hyvä asia, ettei sen tarvinnut kärsiä enää. Silti vieläkin nousee pala kurkkuun, kun ajattelee, että minkälaista olisi nyt, jos pappa olisi elossa? Ostaisko se vieläkin jätskiä mulle? Papan kuolema oli se, mitä aina eniten nuoruudessani pelkäsin, ajattelin että sitten kun se tapahtuu, mä vaan itken enkä pysty tekemään mitään viikkoihin, jostain kumman syystä mä kuitenkin pystyin repimään itseni sängystä ylös ja takaisin elämään. Oli pakko saada muuta ajateltavaa, oli pakko mennä töihin, vaikka mulle töissä sanottiin ettei todellakaan ole pakko tulla!
Siitä asti mä olen kasvanut niin paljon ihmisenä, se oli aikaa jolloin mun oli pakko pärjätä.. Se oli se aika, kun mun oli pakko lähteä tavallaan myös pakoon joitain tilanteita mun elämässä, kokeilla kaikkea uutta ja mielenkiintoista.. Tällä viittaan Helsinkiin lähtöä, kokemuksia siellä joita ei voi koskaan tulla katumaan.
Mä en halua koskaan unohtaa mun lapsuutta, en koskaan, vaikka mun lapsuus ei aina mitään herkkua ollutkaan, kenenkä olisi? :o Mikä tässä asiassa on oudointa on se, että huomenna mä olen syntynyt tasan 20 vuotta sitten, se kuulostaa mun mielestä ikuisuudelta :o Vasta kymmenen vuotta sittenhän mä vietin 10synttäreitä jossa oli ihan täysin eri porukka, kun mun 20vuotis synttäreillä tulee olemaan.. Käsittämätöntä, miten ystävät vaihtuu niin täysin vuosien varrella? Tätäkö tää vanheminen nyt sitten teettää, kaikki ne asiat mitä ei ole edes aina muistanut, muistuu mieleen ja vaikka joskus asiat olisivatkin olleet perseestä niin silti jälkeenpäin tajuaa miten hyvä sekin kokemus loppupeleissä oli ja miten erilainen ihminen ilman sitäkin olisi? Ja niistä kokemuksista minä olen erittäin onnellinen !
Ps. Itkekää tai naurakaa, mä en tiedä kumpaa mun pitäs tehä :) <3