Tuntuu, että vain rakkaimmat jää. Ja itse ei selviä, mutta kyllä se nyt vaan on pakko.
Eihän meistä kukaan hengissä elämästä selviäkään, mutta minu täyttyy ny vaa pakertaa eteepäin, vaikkei se siltä tuntuiskaan.
Se on vaan pakko, en luovuta tätä elämääni kellekää.
Voi v*tun seko. Sielu menee, ruumis jää. Huoh. Vitsivitsi.
Oon aika vajulla tuulella taas tänään. Kuten voi tekstistä huomata.
Nykyään aina kauhia angsti päällä. Vielä joskus olen onnellinen. Kai se aika koittaa jokaiselle. Toivottavasti mullekki.
Musta nyt vaan tuntuu tältä, ehkä pitäis pitää näppisä erossa näistä IRC-gallerian päiväkirjoista.
Heihei!
Ja Dingo soi.