Aamulla oli lämpömittari lukemissa -12 astetta ja koko päivän on melkeen pakastunu. Nyt illalla, kun vierailin koiran kanssa tuolla Marjomaalla, niin oli mittari jo lukemissa -21 astetta. Että kylmä Tapaninpäivä on tänä vuonna ollut. Vaikka ei tuo -20 astetta niin pahalta kuulosta, kun ajattelee, että joskus parisen vuotta sitten oli pari viikkoo ihan -30 ja ylikin. Sillon oli kylmää, eikä tahtonu tareta mennä ulos edes leikkimään tai laskemaan mäkeä.
Viime Tapaninpäivänä ei ollut kovin hääppöiset tunnelmat, kun oli se tsunami ja kaikki. Monen ihmisen hengen se vei ja nekin, jotka pelastuivat, menettivät läheisiään. Tälle elämän kululle ei voi mitään, luontoäiti tekee mitä tekee, siihen me emme voi kai kovin paljoa vaikuttaa. Oma elämämme on sitten erikseen, se on sitä mitä me siitä teemme.
Tänään sain laitettua pari uutta kuvaakin, kun vaivauduin kytkemään tuon kameran kaapelin koneeseen ja siirsin kuvat tähän koneelle. Muutama kuva eläimistäkin on tänne ilmestynyt. Jossu ja Taika siellä komeilee parissa kuvassa!
Vielä viikko lomaa, sitten alkaa koulu. No pitää nauttia vielä lomasta tämä viikko täysin rinnoin! Uuden vuoden vietän kai Anskun ja Erjan kanssa, jos ne nyt tulee meille. Sen näkee sitten.
Aika inhottavaa, ku meilläkin jotain kolme koetta heti ekalla kouluviikolla. Ei oikein jaksais alkaa lukemaan heti, mutta pakko kai se on, että pääsee kursseista läpi! Koulusta puheenollen, olen hukassa sen suhteen, että minne menen yläasteen jälkeen. Siitä olen varma, että lukion minä viimeiseksi niihin hakupapereihin laitan, mutta mikä ensimmäiseksi, mikä toiseksi jne..? Kun kiinnostaa niin monet asiat ja niin monenlaista haluaisin kokeilla. Mukavaa ainakin olisi, että opiskelupaikka löytyis tästä läheltä, kun ei se mitään nannaa ole asua asuntolassa viikkoja. Ehkä oma kämppä olis ihan jees, mutta nekin maksaa. Ja koti on aina koti, ainakin minulle.
Sain inspiraatiota kirjoittaa runon "Satumaasta", se on kyllä vielä kesken ja viimeistelemättä, mutta uutta ajatusta siihen syntyy vähitellen lisää. Taas puhun runosta, vaikka en tiedä onko tuo minun vätöstys mikään sellainen, että sitä voisi runoksi kutsua. Pikemminkin tuollainen pieni tarina, kahdesta olennosta, jotka eivät voi kovin usein päivänvalon aikaan nähdä. Ja Satumaa on sellainen paikka, jossa heitä kukaan ei ole tähän mennessä nähnyt. Satumaasta voisin kirjoittaa tähän vaikka kuinka paljon lisää, mutta en taida kehdata, enkä jaksaa.
Mukavat Tapaninpäivän jatkot kaikille! Itsekin lähden juomaan vielä kupin kuumaa ja sitten syvennyn tuon Satumaan pariin.