Pois aurinko painui, lankesi ilta,
jäi taivahan rannalle säihkyvä silta,
mut kaukaa korven tummuvan yöstä
soi laulu ihmisen työstä.
Ei mikään voi kuolla,
ei kukat, ei tuuli,
ei rakkaus kuolla voi.
Ohi polku vain kulkee
ja toinen jää taakse
ja muualla tuuli soi.
Sinut pieni, niin varoittamatta luotamme vietiin.
Tiesi käyköön, nyt luokse taivaan tähtiin.
Sinut pieni, niin takaisin syliini haluaisin.
Sinua rutistaisin, silittäisin,
sinua vielä, niin rakastaisin.
Läpi kyynelten sinua pienoinen,
minä täynnä rakkautta muistelen..
Oma rakas lapseni, sua koskaan,
en koskaan, unhoita en.
Pidän kädestäsi kiinni,
koskaan, koskaan siitä päästä irti en.
Kädestäsi pikkuinen, hentoinen.