IRC-Galleria

Tuli tässä yksi päivä "vähän" avauduttua. Mutta....Se nyt vaan oli sellainen päivä että kaikki meinas mennä päin persettä. Paha mieli ja plaaplaaplaa..... Mutta tulipahan purettua vähän.

Oishan kyllä mullakin syytä kytätä vähän tarkemmin sitä tyyppiä joka sieltä peilistä takasin töllää. Mutta toivottavasti nimeltämainitsemattomat saivat edes vähän mietittyä omaa itseään, mie ainakin mietin. En oo puhas pulmunen, en kyllä.

Kun vain sais tän pääkopan kuntoon, sit ei välttis tarttis avautuu enää tollalailla. Yrittäkää kestää..... Kunpa joku ees sai kunnon naurut mun kustannuksella. Ainakaan en oo tylsä! (kai..??)

Mut nyt meen hoitaa kokkimiset loppuun ja sit unten maille. Huomenna vielä töihin ja sit alkaa viikonloppu.

Mutta kertokaas, jos onnistuu takomaan järkeä jonkun päähän, niin mistä sen tietää että pysyykö se siellä? Toivon että onnistuin tänään takomaan järkeä erään ihmisen päähän.... Ja tää ihminen sais kyl OIKEESTi parantaa tapojaan. Tai ainakin äänensävyään...... ;-)

Ps. Erittäin likaisten astioiden tiskaaminen on aika hyvä keino purkaa patoutumia!

Miksköhän mä tännekin viittin yrittää tuntojani purkaa....Juu, kysellään kyl et hei mikä nyy on, älä ny oo tommonen, mut siihen se sit jääkin.

Haistakaa ihmiset vittu, luulette olevanne niin hyviä ihmisiä mutta todellisuudessa jokaisen maailma pyörii sen oman navan ympärillä.

Mua niin ärsyttää kun niin luvataan olla kavereita ja sovitaan et pietään yhteyttä ja plaaplaa ja lässynlää eikä sitten mitään yhteyttä pidetä eikä ees muisteta toisen olemassaoloa ellei oo IHAN pakko ja sillonki valehdellaan ummet ja lammet.

Jaa miksen mä koskaan pidä yhteyttä? Koska mä olen oppinu melkeinpä kantapään kautta ettei mun kannata, koska jos vaikka soitan henkilölle A ja pyydän kahville, niin henkilö A alkaa selittää miten on niin kauheen kiireistä ja flunssat on liikkeel, autosta on bensa loppu ja proppuki palanu et ny ei kerkee. Mut hei, miten olis ens vuoden viimeisenä keskiviikkona! Mä soitan sulle sillon! *klik* *tuuttuuttuut....* Eikä soittoa koskaan kuulu. Ja JOS joku ihme tapahtuukin että kahville asti päästään niin siellä on sitten puoli kaupunkia, "eihän haittaa et henkilöt B, C, D, E, F, G, H, I, J, K ja L tuli messii???" Ja se, eli minä, joka alunperin pyysi kahville, jää joka saatanan jutusta ulkopuoliseksi.

Mitäs tästä tuumaatte? Mä tunsin itseni OMISSA VITUN POLTTAREISSANI ULKOPUOLISEKS. Et hei, miettikää ihmiset vähäsen miten jossain pitäis olla.

Ja aivan sama mulle vaikka joku tunnistaiski ihtensä tästä ja vetäis herneet nenään. Mee ittees ja mieti vähän.

Eikä tartte alkaa mitään "voi sua, mä tajuun miltä susta tuntuu, mul on itel vähän välii samanlainen fiilis"-paskaa selittää.

Ja tiien kyl etten itekään oo mikään "puhdas pulmunen", mut en aina jaksa olla se joka pitää yhteyttä.....

Ois kai siistii antaa periksi nyt.
Toteais vain kylmästi,
ei tästä mitään tuu.
Lähtis kävelemään,
laittais oven kiinni perässään.


Nyt ei mee hyvin. Rakkaus on mallillaan, kyse on jostain ihan muusta. Tekis niin mieli luovuttaa ja häippästä.... Asia painaa mieltä niin ettei nukutuksi saa, itkettää, ahdistaa ja on henkisesti niin saatanan paha olla. Mutta kelle sen kertoisin. Vittu.



<alk.per.merkintä kirjoitettu 26.5>

<muokattu27.5>

Rakkaus on mallillaan ja avioelämä on rikasta ja rakasta. Kyse on jostain ihan muusta.

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Klikkaa satunnaista ja laita oletuskuvan kuvateksti lauseen perään. Toista tätä niin kauan kuin lauseita riittää.Jos oletuskuvassa ei lue mitään, ota uusi! :>



Heräsin ja näin edessäni paviaanin. Only fools are satisfied.

Äitini juoksi katsomaan mitä oli tapahtunut ja tokaisi: ei ikinä.

Menin aamupalalle. Leipäni oli homeessa joten tokaisin: rakastan sinua <33

Lähdin kouluun ja matkalla lauloin: ihme muovia.

Kaverini tulivat mukaan laulamaan ja yksi heistä kaatui ja huusi: Lying is the most fun a girl can have without taking her clothes off.

Koulussa oli liikuntaa. Kirosin opettajalle ja hän vastasi: mesta paikka (ei lahti)

Koulussa oli ruokana kaalikääryleitä, ne olivat lempiruokaani ihastelin: masu se vaan paisuu

Koulun jälkeen menin baariin ja humalassa ollessani huutelin kaikille: aurinko lämmittää kivasti

Minut haettiin putkaan ja sammuin sinne. Unessa tapasin kääpiön joka varoitti minua: Meistä sankareita ei saisi tekemälläkään, hyvä että jalkakäytävällä edes pysytään<3

Heräsin ja lähdin kotiin. Matkalla pummi halusi rahaa ja keksi syyksi: Ilmeellä eletään

En antanut rahaa vaan juoksin kotiin ja äiti kysyi missä olin ollut, ja vastasin: aivotoiminnan amputaatio

Sitten menin omaan huoneeseeni, mutta se olikin täynnä hämähäkkejä! Kiljuin täyttä kurkkua: "mä olin vasta lapsi, kun me tavattiin..."

Pikkuveljeni oli täyttänyt huoneen kumihämiksillä. Sain sydärin ja kuolin. Hautakiveeni kirjoitettiin: Yleisön pyynnöstä :)



Ei huono ollenkaan.... Kopsittu by Zädäm!

Jippii, auto kätettävissä taas! Oih ku mul o ihana miäs! <3

Miehellä on kaikkea hyvät naiset ja rahaa
ihmiset puhuu siitä mielellään pahaa
se on kaunis mies
sillä on usvainen pää
ja kun sitä aamuisin särkee se sänkyyn jää

Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
tanssittaa tyttöä laiturilla
siellä missä kaislat kumartaa

Naisella on kaikkea hyvät miehet ja rahaa
se toisinaan unohtuu vaikkei se tarkoita pahaa
se lenkkeilee
sillä on terävä pää
ja kun se sydämen särkee
se sänkyyn jää

Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu

Housun napit avataan, kaadutaan
eikä nousta milloinkaan

Muistatko miltä tuntu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
kastella jalat heinikossa
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu

Muistatko miltä tuntuu
juopua kesäyönä
hölmöstä rakkaudesta
muistatko miltä tuntuu
kastella jalat heinikossa
suudella poikaa aidan takana
siellä missä nokkoset lakastuu

siellä missä nokkoset lakastuu…

Mä joka arki töitä teen....
Joka ainoa aamu yhdeksäksi meen....
Tän kaiken teen mä siksi vaan....
Että jalkani tohjoks saisin mä ainiaan...

Tai jotain sinne suuntaan.

Ekat kolme duunipäivää ohi, jalat on tohjona. Mutta hei, sä maksat mulle! Tai ostat ehkä kirjan jonka meitsi on hinnottanu. Jippijaijee.

Uskotteko että yhdessä ihmisessä voi yhdistyä seuraavat luonteenpiirteet: hapannaamaisuus SEKÄ huumorintaju? Kyllä, se on totta. Ei, en puhu itsestäni.

Maanantaita odotellen.....!

Mikä helvetti siinä on että jos äijälle vähänkin sanoo jostain jotain eikä mulla ookaan ilonen äänensävy niin heti suututaan ja karataan tupakalle tai sit mökötetään niin vitusti?!?!?!!?!?!!?

"Muutamia kuukausia sitten, kun olin hakemassa lapsia koulusta, toinen äiti kiiruhti luokseni. Hän oli hyvin närkästynyt. "Tiedätkö mikä sinä olet?" Hän kysyi.

Ennen kuin ehdin vastata -- minulla ei ollut valmista vastausta -- hän rupesi kertomaan syytä kysymykseensä. Hän oli juuri tullut uusimasta ajokorttiaan. Virkailija oli kysynyt hänen ammattiaan. Hän oli vähän epäröinyt ja miettinyt, kuinka luokitella itsensä.

"Tarkoitan", selitti virkailija, "onko sinulla työtä vai oletko vain....."

"Totta kai minulla on työtä, minä olen äiti!" Hän oli vastannut.

Virkailija hymyili alentuvasti ja kirjoitti ammatin kohdalle "Kotirouva."

"Ei, ei mieluummin kirjoitetaan siihen äiti" ystäväni sanoi.

"Ei tänne niin voi kirjoittaa. Kyllä kotirouva sen kattaa." sanoi virkailija.

Unohdin hänen kertomuksensa, kunnes löysin itseni samasta tilanteesta. Virkailija oli tehokas, määrätietoinen nainen, joka puhui kuin yleinen syyttäjä. "Ja ammattinne oli?"

En tiedä mikä minut sai sen sanomaan, mutta sanat tulivat vain suustani:" Olen tutkija lasten kehityksen ja ihmissuhteiden alalla."

Virkailija pysähtyi ja jähmettyi paikoilleen kynä kädessään. Toistin hitaasti, korostaen olennaisimpia sanoja. Sitten tuijotin ihmeissäni, kun minun suurenteleva lausahdukseni oli kirjoitettuna viralliseen kaavakkeeseen.

"Saisinko kysyä", virkailija kysyi kiinnostuneena, "Mitä tarkalleen teet sillä alalla?"

Kylmän rauhallisesti, kuulin itseni vastaavan, " Minulla on käynnissä jatkuva tutkimus (kelläpä äidillä ei olisi?) sekä laboratoriossa että kentällä ( tavallisesti käytämme ilmaisuja sisällä ja ulkona). Työstän juuri maisterin tutkintoani (koko perhe!) ja minulla on jo neljä tutkintoa valmiina (kaikki tyttöjä). Tietysti työni psykologinen puoli on mitä vaativinta (onko joku äiti eri mieltä?) ja teen usein 14 tunnin työpäiviä (paremminkin 24!). Mutta työni on haasteellisempaa, kuin useimmat urat ja palkitseva tyytyväisyys merkitsee enemmän kuin vain raha.

Virkailija suhtautui jo kunnioittavammin, kun hän jatkoi kaavakkeen täyttämistä ja nousi ylös ja vielä saattoi minut ovelle.

Kun ajoin pihallemme, innostuneena uudesta loistokkaasta urastani, minua tervehtivät laboratorio assistenttini ja yläkerrasta kuulin nuorimman lasten kehitys ohjelman assistenttini testaavan äänijänteitään.

Tunsin oloni voitokkaaksi. Olin nujertanut byrokraatin. Ja minut oli kirjattu ylös tärkeämpänä ja tarpeellisempana ihmiskunnalle kuin vain yksi....

Koti, mikä ihana ura! Varsinkin, kun vielä on titteli!"