IRC-Galleria

Voi jumalauta, wompatti! Mä olen sulle niin vihainen.. Vaikka ethän sä sille mitään voi. Oon vihanen myös itelleni, ei mulla ole oikeutta suuttua. Siihen sekaan epäusko, turtumus, suru, ikävä ja kaipaus. Naurattaa, ku muistelee sun juttuja, ja sitten itkettää kun tajuaa ettei niitä enää koskaan kuule.

Aina kun sun kanssa jutteli, tuntu ku oisit ollu ihan siinä vieressä, olit aina läsnä , vaikka välimatkaa olikin satoja kilometrejä. Ja vaikka ois ollu kuin huono päivä tahansa, sä sait sen paranemaan jo pelkällä olemuksellas. Harvoin tutustuu ihmiseen jonka kanssa voi jutella ihan kaikesta maan ja taivaan välillä, oon siis todella onnekas, kun sain sut tuntea. Kiitos sulle kaikesta, mitään en voi korvata vaikka haluaisin.

Kun eilen aamulla mä kuulin, että sua ei enää ole, en oikeesti uskonu sitä. Meni tunteja, ennenku alko tuntumaa siltä että ehkä se onki totta. Ja lisää tunteja, ennenku pysty asiasta kenellekään puhumaan ilman että alko kurkkua kuristaa ja silmät sumenemaan. Menee aikaa ennenku kyyneleet loppuu ja ikävä hellittää. Parhaat viedään aikaisin..