Tyttö istuu penkille pojan viereen Töölönlahden rannalla. Poika ja tyttö, kumpikin tuijottavat hiekkatietä edessään vilkaisematta toisiinsa. Kevät-aurinko laskeutuu Olympiastadionin taakse, suoden viimeiset säteensä rannan tummille kiville ja lahtea epätasaisena letkana kierräville juoksijoille. Pojan ja tytön katseet kohtaavat varovaisesti, arkaillen, vain hetken. Päät kääntyvät pois. Viileä, heikko tuuli kahisuttaa penkin takana olevia pensaita hiljaa ja tarttuu ohimennen tytön hiuksiin. Poika koskettaa varoen, hellästi tytön penkillä lepäävää kättä joka säpsähtää kosketuksesta muttei vetäydy pois. Sanat hapuilevat ja tulevat ulos epävarmoina mutta samalla varmempina kuin koskaan, tuttuina ja turvallisina.
Poika: "Tunnetko?"
Tyttö: "Tunnen."
- - - -
Tuli kotimatkalla kun rantaa pitkin himaan päin talsin mieleen joku tuollainen tunnetko-tunnen juttu, siispä tarinoin...