IRC-Galleria

Okei, alunperin aattelin, että en tee enää merkintöjä ja että pidän tän vaan nuoruuteni hautausmaana, mutta ajan myötä rupesi kiehtomaan ajatus, että entä jos olisikin ihan hyvä laittaa kuulumisia? Mitä minusta kehittyi, mitä olen kokenut?

En tiiä, kahtooko kukaan niistä ihmisistä, joihin oon tätä kautta tutustunut ja joiden kanssa höpöttänyt enää mitään merkintöjä. Osa on vielä palvelussa yhä. Galtsun sometus on vaihtunut ensin FB:hen, sitten Instaan ja Snapchattiin.

On tullut myös paljon pohdittua, millainen olin joskus. Nuoruuden jumalaton pätemisen tarve ja paha olo tulee usein päällimmäisinä mieleen :D Mutta on siellä ollut hyvääkin. Huumorintaju ainakin ja kuinka uskalsin haaveilla suuria (tai no, haaveilen vieläkin mutta realistisemmalla otteella. Koitan olla pienempään tyytyväinen.)



Ja ei miulla huonosti ole mennyt. Erilaisemmin kuin kuvittelin, mutta en vaihtaisi jälkikäteen kaikkia niitä seikkailuja, kokemuksia yms. siihen, mitä elämältä alunperin odotin.

Aina en ole isonakaan osannut olla, mutta elämä taitaa olla kokonaisuudessaan oppimisprosessi. No, olen ainakin oppinut sen, että en väittele turhaan enää kaikesta eikä aina tarvitse ajatella minä vs. maailma. Jokaisella meillä on oikeus omiin mielipiteisiin.

Ja isoudesta: ikäni lähentelee kolmeakymppiä, joka on outo ikä. Jotkut ajattelee, että oot vanha ja jotkut sanoo, että vielähän sinä nuori oot. Kauheat paineet tulee siitä, että pitäisi olla tässä iässä sitä ja tätä ja olla näin tai noin. Se ei oikeastaan kiinnosta enää.

Eikö ole tärkeintä, että itse on omaan elämäänsä tyytyväinen ja onnellinen loppuunsa? Ja minä suurimmaksi osaksi olen ollut ja olen yhä :)




Se hyvä puoli tässä iässä on, että taidan alkaa vihdoin ja viimein olemaan aidosti itsevarmempi, vahvempi (vaikka ei aina tuntuisikaan siltä) ja oudolla tavalla pidän itsestäni enemmän juuri nyt kuin mitä ennen. Vaikka toki entisessä minässänikin oli hyviä puolia, mutta silti.

Ja tosiaan, haaveista: Oon saanut aika hyvin toteutettua. Oscaria tai Jussi-patsastakaan en ole vielä voittanut, mutta lyhärit huitelee melkein 50:ssä, oon oppinut asioita teatterista, mitä en olisi voinut kuvitellakkaan ja kaiken hyvän lisäksi olen päässyt toimimaan freelancerina ;)

Näytteleminen on yhä iso ja tärkeä osa elämässäni ja tulee aina olemaan.

Kaikella rakkaudella maailmaa kohtaan:

Nemimonde x)