Älä luota mun lupauksiin,
Mä oon romanttinen hölmö, kai näät sen?
Elämää suurempiin tunteisiin kun mä sekoan,
Älä seuraa, tai jäät sen
Tumman veden alle tukehtumaan,
Etkä mitenkään voi mua nostaa,
Mä tahdon sut vain omistaa ja katkoo sun siivet.
Juuri, kun luulin päässeeni ylitse
Murheen laaksosta rinteelle
Myrskystä selville vesille
Joku sen nostaa taas esille
Ja takerrun menneisiin
Toivon, ettei tää menis niin (ei menis niin)
Kuitenkaan en voi muuttaa suuntaa
Takasin entisiin
Nielen itse yksinäisyydessä
Katkeran totuuden, että
itse oon vastuullinen
Omasta onnestani nyt ja tässä
Katkeran totuuden, että itse oon vastuullinen
Omasta onnestani nyt ja tässä
Katkera totuus puhdistaa
Nielaisen, rentoudun, annan sen vaikuttaa
Jos ei se tapa, se vahvistaa
Mut anna kun mä pureskelen sitä vielä hetken
