Kaipaan sinua
Istun päivät pitkät yksin, hiljaisuudessa.
Suljen silmät, ja näen sinut kuvitelmissa.
Hymysi loistaa, kuin kuusi salamaa,
jotka kerrallaan pimeydessä leimahtaa.
Puristan käteni yhteen,
tunnen nyt kyyneleen...
Minun on niin ikävä.
Ei elämä mene niin kuin elokuvissa,
ei, eivät aina prinssi ja prinsessa
saa jakaa puolta valtakuntaa,
eivät saa onnellista loppuelämää.
Painan pääni kumaraan,
tyhjiksi keuhkot puhallan...
Minun on niin ikävä.
Hiljaa kävelen sinun lähellesi,
tartun kiinni sinun kädestäsi.
Ei, en onnistu, en siitä kiinni saa,
on kaikki pelkkää kuvitelmaa.
Vielä koskea yritän,
pelkään että sinut menetän.
Minun on niin ikävä.