IRC-Galleria

Mua ahdistaa.
| Mun työ ja työssäoppiminen.
| Mun väsymys.
| Mun kipeät hartiat.

Tekee fyysesti pahaa joka aamu kun joutuu lähtemään töihin.
Keksin ihmeellisiä syitä siirtääkseni sinne menoa.
En voi sietää etten pysty tekemään asioita hyvin.
Koulu menee kohtalaisesti.
Teen työni kohtalaisesti.
Koska en vain jaksa. Henkisesti.
Enkä löydä motivaatiota mistään.

Tiedän että harva haluaa mennä joka aamu töihin.
Tiedän että harva rakastaa työtään tai edes nauttii siellä olostaan.
Mutta mitä sitten kun se on oikeasti niin vastenmielistä edes ajatella seuraavaa työpäivää että mietit mitä tahansa keinoja välttääksesi sen.

Voiko työnsä takia menettää täysin elämänhalunsa?

Tällä hetkellä musta tuntuu ettei mulla edes ole elämää.
Nukun, syön ja käyn töissä.
Suuren osan ajasta mulla on todella paha olla.
Mutta voiko pomolle sanoa ettei enää jaksa.
Myöntää heikkoutensa ja poistua takavasemmalle.
Ja uskaltaisinko kuitenkaan sitten tehdä sitä.
Vakituinen työpaikka on kuitenkin vakituinen työpaikka.
Sitä tässä on mulle jo vuosi toisteltu.

Vai pitääkö vain niellä paha olo ja jatkaa?
Kunnes laina on maksettu.
Kunnes löytyy jotain muuta.
Kunnes muuri tulee vastaan.

Haluaisin jaksaa vapaa-aikananikin.
Haluaisin olla edes 50% ajasta onnellinen.
Haluaisin viettää sunnuntaini ilman masennusta maanantaista.
Onko se liikaa pyydetty?
Ja jos on niin en helvetti tahdo elää vanhaksi.