Hitaasti valuen
herkkään hiljaisuuteen
Sädehtivään aamukasteeseen,
utuiseen iltapäivään
Kohti iltaa,
kohti ikuista rauhallista unta.
Se kuljettaa eteenpäin,
se ei satuta ellet niin halua
Se tarvitsee ympärilleen
tilaa ja lämpöä,
ennenkaikkea aikaa.
Se uuvuttaa
satuttaa
hajoittaa
lamaannuttaa elämänhalun.
Anna mennä vaan,
en välitä enää.
Sanasi satuttivat,
rakensin suojamuurin.
Tekosi satuttivat,
nyt en huomioi niitä.
Tästä alkaa uusi elämä.
Sata unelmaa,
tuhat toivetta.
Odotat että jokin muuttuisi
Mikään ei kuitenkaan tule muuttumaan
niin kauan kun
keinut paikallasi.
Tiimalasi ilman hiekkaa.