Teille kynttilän aamulla ja illalla sytytän.
Menen istumaan ikkunaan, syytä kaikkeen kysytää.
Tiedämme,
ettei surua paloiksi saa,
osamme silti tahtoisimme kantaa.
Hiljaa tukea, lohduttaa,
aikaan, jolloin lohduttomuus katoaa
ja ikävä ja muistot sijan saa.
Hän joka sinulle on ollut rakas
ei koskaan kuole sydämestäsi.
Niin kauan kuin elät,
kannat hänen sytyttämäänsä valoa sielusi joka sopessa.