luolien suojatit loppu, ja nyt masentaa. semmoinen perus "apua mitä mä nyt teen" masennus. seurauksena yleensä voimakkaasta riippuvuudesta, joka saatetaan loppuunsa liian nopeasti.
maailma vaikuttaa taas hieman liian epäreilulle paikalle, monelta kantilta katsottuna. pidän itseäni kuitenkin spontaanina ja avarakatseisena ihmisenä, jonka maailma ei helposti sorru niskaan. kuitenkin tietoisuus siitä, ettei mikään ole pysyvää voi saada ihmisen pelkäämään ja lopulta menemään pois tolaltaan., toivottavasti sen aika omalla kohdallani ei ole vielä. annetaan kaiken tän paskan kaatua niskaan ja hymyillään, sillä coelhon mukaan vain hullut ovat onnellisia.