vähän kuin olisi jäänyt yksin
mutta silti ympärillä on ihmisiä
sinä puhut syvällisiä
minä vain hymyilen itsekseni
muistelen miten aamulla astuin mutalätäkköön
ja yritän ymmärtää mitä sanot
odotan että teeni jäähtyy
harmaa taivas verhosi tämänkin päivän
nauran itseksini filosofisuudellesi
olenhan minä vähän kadoksissa
niin totesit ja haukkasit lohivoileipää
mitä sitten kun tämä on ohi
etkä istu vastapäätäni teekuppeinesi
hassut sanoo että parissa viikossa oppii tuntemaan toisen
oikeasti vasta kolme vuotta teekupin äärellä jokapäivä
opettaa meille rahtusen toisistamme