huomasin olevani epäsosiaalinen, mutten jaksanut vaivata itseäni ajattelemalla asiaa liiaksi, huomasin olevani varsin ujo kun en saanut sanaa suustani, kovaääninen olen harvoin, enimmäkseen silloin kun ei pitäisi, jatkuvasti ärsytän jotakuta, se lie elämän tehtäväni, mutta jatkuvasti jokin asia myös ärsyttää minua.
haaveilen laahustan elämää läpi korkokengissä, liian tiukka stetsoni päässä ei hevoselta nouse edes vasen laukka, sotkuinen huone on tarpeeksi siisti, kunhan siellä mahtuu nukkumaan, kaikki rahani menevät kouluni kahvioon, ajattelen joka päivä että se on vain euro.
kynttilät luovat pimeää valoa huoneeseen, varjot tanssivat seinillä liekkien tahtiin, musiikki huutaa korvissani ja minä käperryn peittoni alle. kirjoitin tämän vain, jotta muistaisin millainen elämä on.