Tuuli muutosten,
taas puhaltaa, tunnen sen.
Puun lehtikin, tuulessa rauhaton,
paikallaan vain oman hetkensä on.
Aikansa kutakin, sanotaan.
Ja eteenpäin, ympäri, kuljetaan.
Elämän kiertoahan tämä kaikki on,
Ei elon tien kuulukaan olla muuttumaton.
Onko yksi tarkoitus siis
tässä elämässä,
löytää turva sisimmästä?
Sillä juurianihan ei voi horjuttaa,
vaikka tuuli kyllä oksiani riepottaa.