Herään yöllä
Räväytän silmäni auki
Mörkö istuu sänkyni laidalla
Se hymyilee minulle
Hymyilen takaisin
”Sinä tulit sittenkin”, sanon sille
Nukahdan uudestaan
Mörkö katselee minua koko yön
Aamulla se näyttää surumieliseltä
Ei yhtään pelottavalta
Se on surullinen koska sen täytyy lähteä
”Sinä tuhisit kauniisti”, se sanoo
ja silittää hiuksiani
Sitten se livahtaa pois
Ja minä vilkutan sille vaikka tiedän
että se ei enää näe.
- Kaikki ei varmaan tajua -