on jotenkin sellainen tekemättömyyden, väsymyksen, keveyden, mutta ehkä hieman suruisen tuntuinen olo. tulipa taas tänään minuakin muistutettua siitä ettei mikään ole pysyvää, vaikka sitä kaikkeen niin aina luottaa ja uskoo. (en tiedä kuinka vanha tai uusi pysymättömyys on kyseessä, vähän ehkä harmittaa vain ettei minulle kerrottu, vaan sain asian selville itse.... mutta syynsä kullakin, toivottavasti).
voiko sanoa ettei jaksa mennä nukkumaan? en nimittäin jaksa. en kuitenkaan saisi unta heti. huomenna metalligrafiikkaa vasta yhdeltä.
ultra brata, pitkästä aikaa.